Järjettömiä sattumia: Taivaalta tippuvat asiat

”Aika pysähtyi. Ei voinut miettiä eteen- eikä taaksepäin. Joku piirsi paksun valkoisen viivan ajatuksiemme ympäri, ja ajatukset pysähtyivät, ja me jäimme niihin jumiin.”

Selja Ahavan toinen romaani oli yksi viime syksyn Finlandia-palkintoehdokkaista. Ja olisi ainakin minun puolestani voinut vaikka voittaa. Upea ja yllättävä Taivaalta tippuvat asiat kertoo järjettömistä sattumista ja ihmisistä, jotka etsivät niille selitystä.

Kirjan koko ensimmäinen puolisko on mielettömän hieno. Kertojana on äitinsä menettänyt pieni tyttö, Saara, joka kuvaa perhettään kohdannutta suurta surua omalla lapsenomaisella tyylillään ja muistelee ahkerasti, millainen äiti oli, jotta ei unohtaisi tätä. Teksti on surullinen, nokkela ja hellyttävä. Mukana Saaran ajatuksissa pyörii perheen sunnuntaisista TV-hetkistä tuttu Hercule Poirot, jonka tyttö toivoisi ratkaisevan arvoituksen, kertovan, miksi kaikki tapahtui ja summaavan asiat yhteen. Todellisessa maailmassa kun kukaan ei tarjoa tyydyttäviä vastauksia.

Kirjan jälkimmäisesssä puoliskossa siirrytään seuraamaan tarinaa myös muiden henkilöiden kohtaloiden kautta. Alkuosan ollessa niin loistava, ei loppupuolisko pääse aivan samalle tasolle, mutta jatkaa saman teeman ympärillä, kun ihmiset yrittävät ymmärtää, miksi tapahtui se, minkä ei olisi pitänyt tapahtua. Jos Poirot ei pysty lopuksi vetämään lankoja yhteen, niin sitä voi yrittää ihan itse.