Rooleissa vuoden party-girl ja 75-vuotias teknobailufriikki

Kävin viiime perjantaina katsomassa teatteriesityksen, joka kannattaa ehdottomasti katsoa juuri perjantaina. Yksinkertaisesti siksi, ettei ole kovin montaa parempaa tapaa repäistä itsensä kerralla irti menneen viikon työasioista. Teatteri Kultsan Family Affairs tekee sen hetkessä pitelemättömällä energiallaan ja epäkorrektiudellaan.

Rosa Liksomin esikoisnäytelmä Family Affairs on alun perin esitetty Kom-teatterissa 90-luvun alussa. Kultsa tuo sen nyt uudelleen näyttämölle, sillä ohjaaja Jalmari Jalonen on todennut näytelmän keskeisten teemojen – muukalaispelon, tasa-arvon ja lastenkasvatuksen – olevan edelleen hämmentävän ajankohtaisia.

Tärkeimmäksi teemaksi ohjaaja itse kuitenkin nostaa sananvapauden. Hän ei usko, että näytelmällä olisi enää mitään mahdollisuutta päästä maan eturivin ammattiteatterin ohjelmistoon nykyisinä poliittisen korrektiuden hallitsemina aikoina.

Kultsan osaava porukka tarjoaa tasaväkisesti parastaan. Jokainen hahmo on täydellisen liioitellulla tavallaan uskottavan tositeeveemäinen. Omiksi suosikeikseni nousivat Jussi Vehkasalon esittämä ”Niina, vuoden party-girl” sekä Marja-Liisa Liusin näyttelemä ”mummi, 75-vuotias teknobailufriikki”.

Villissä näytelmässä, jossa kaikki tabut ovat aivan hyväksyttyjä ja luonnollisia puheenaiheita, ei juonella ole erityisen merkittävää roolia. Siksi on turha selittää yhtään enempää, Family Affairs täytyy nähdä itse.