Paperi T:n kuuluisa runokirja

Ensin tunnustus: en tykkää räpistä (yritin). Mutta se ei tarkoita, etten voisi tykätä Paperi T:n sanoituksista. Musiikin kuuntelussa on kuitenkin vaikeaa olla huomioimatta itse räppäystä, joten odotin innostuneena artisti Henri Pulkkisen esikoisrunoteoksen julkaisua, jossa voi keskittyä pelkkään sanan voimaan.

”1000 tykkäystä ja yksikään niistä ei oo sulta
mitä jos elämäni rakkaus lähestyy mua inbox-viestillä
muista tarkistaa others-kansio”

Odotus palkittiin: Post-Alfa on oivallinen, kompakti ja helppo paketti, jolla on perinteistä runoutta selkeästi suurempi kohdeyleisö. Torstaina julkaistu teos myytiinkin saman tien loppuun. Toinen painos on tulossa jossain vaiheessa.

”mansplainaan sulle david foster wallacea
ja ihmettelen miksi nait mieluummin jonkun lenkkeilijän
eikö kukaan enää halua panna woody allenia”

Modernissa runokokoelmassa on runsaasti namedroppausta, sanaleikkejä ja hetkiä nykyajan viestintäteknologian äärellä. Tietenkin siinä on myös itseironiaa, joka myöntää namedroppailun halvan älykkyyden ja omien palkittujen (kaksi Emmaa mainittu) kykyjen rajallisuuden.

Teoksessa kuvataan ns. ”post-alfa-miehen” olemusta – ilmeisesti sitä, millainen mies on Paperi-T. Vallalla on myös kolmekymppisangsti, joka syntyy pinnallisuudesta, muotoutuu negatiiviseksi uhoksi ja vaatii arvostamaan oikeita asioita sekä kertojan oikeaksi määrittelemiä kulttuurituotteita. Erittäin tyydyttävää siis.

Silti lopulta kyse on rakkaustarinasta, sen koko kaaresta. On epäuskoisesta alkuihastuksesta kehittyvä rakkaus, sitä seuraavat kiihkeät hetket, arki ja tulevaisuuden hahmottelu, sitten suhteen kariutuminen, sen muistelu ja uusi toivo. Kokonaisuus kulkee sujuvasti älykköuhosta tunnemaailman käsittelyyn ja antaa lopussa tunteen, että kaikki olennainen on sanottu.