Balkan: Päivä Podgoricassa

Harvempi turisti eksyy Balkanin reissullaan Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan. Silti pikkuinen kaupunki ei ole hullumpi paikka levähtää ennen rannikkoturneeta.

Alkuperäinen ajatus viime kesän reissulla oli matkustaa Serbiasta maata pitkin Kosovon kautta Montenegroon. Bussi- ja autokyydit Dubrovnikista Bosnia-Hertsegovinaan ja sieltä Belgradiin vaativat kuitenkin jo sen verran istumalihaksia, kärsivällisyyttä ja matkatunteja, että päätimme jatkaa Montenegroon suoraan lentokoneella. Air Serbia lensi tasaisesti (Belgrad–Podgorica-väli kesti puolisen tuntia) ja samalla saimme tilaisuuden tutustua pienen, vuonna 2006 itsenäistyneen maan pääkaupunkiin.

Kaikista mahdollisista päivistä onnistuimme saapumaan Podgoricaan ja lähtemään sieltä juuri niinä kesän ainoina kahtena peräkkäisenä kansallisena vapaapäivänä, jolloin käytännössä kaikki oli kiinni. Pyhien vuoksi suunnittelemani galleriakierros jäi siis väliin – pikkuisessa kaupungissa olisi ollut hämmästyttävän monta kiinnostavalta vaikuttavaa taidepaikkaa. 

Heinäkuisessa 37 asteen helteessä uinuva kaupunki oli päiväsaikaan totaalisen autio. Ainoat ihmiset löytyivät kaupunkia halkovan joen ääreltä uimasta, kahlaamasta ja melomasta. Illalla pääkatu, jolla hotellimmekin sijaitsi, heräsi kuitenkin äkillisesti eloon. Kadun molemmin puolin vieri vieressä olevien ravintoloiden terassit täyttyivät musiikista ja vilkkaasta puheensorinasta ja houkuttelivat liittymään seuraansa.

Hotellimme oli niin viihtyisä, että sitä sietää mainostaa muillekin. Jos täällä päin liikut, tsekkaa Hotel Hemera (Njegoševa 17). Antiikin Kreikka -teemalla sisustettu designhotelli oli rauhallinen ja viihtyisä, ja keskeisestä sijainnista huolimatta huoneemme ikkunasta aukesi lähes maalaismainen sisäpihanäkymä puiden ja punaisten tiilikattojen hallitessa näkymää.