Katsojana keskellä näytelmää: 13. tunti

Immersiivisen teatterin synnystä on kohta 15 vuotta, mutta Suomessa sitä ei ihmeemmin ole näkynyt. Lajityypin tunnetuin esimerkki on sen pioneerina toimineen brittiläisen Punchdrunk-teatteriryhmän Sleep No More, Macbethiin perustuva ja film noir -henkiseksi muokattu esitys, joka on Lontoosta sittemmin siirtynyt niin New Yorkiin kuin Shanghaihin.

Viimeistään nyt immersiivisen teatterin konsepti on kuitenkin virallisesti saapunut Suomeenkin, sillä Teatteri Vapaa vyöhyke kutsuu katsojan katsomisen lisäksi myös kokemaan uuden näytelmänsä 13. tunti. Olet siis aivan keskellä tapahtumia, tai niin sivussa kuin tahdot. Voit kulkea huoneesta toiseen, koskettaa lavasteita, ja pysähtyä katsomaan juuri itseäsi kiinnostavaa kohtausta. 

Saatat päästä myös mukaan kohtaukseen – jos uskallat lähteä. Itse enimmäkseen katselin, mutta silti päädyin myös aivan huomaamatta pelaamaan arpapeliä näyttelijöiden kanssa, ja myöhemmin eräs henkilöhahmo alkoi kuiskia korvaani rooliinsa liittyvää tarinaa. Toisaalta voit myös kokea olevasi täydellisen näkymätön, sillä näyttelijät kulkevat ohitse hipoen kuin olisit ilmaa, ja koko kahden tunnin teatteriesityksen ajan puhuminen on kielletty ja omat ja kanssayleisösi ilmeet peittyvät esityksen alussa kasvoille puettujen naamioiden taa.

13. tunti yhdistää satujen maailman aikuisten haluihin. Sen esiintyjät ovat helsinkiläisiä freelance-taiteilijoita. Joukosta saattaa tunnistaa mm. Salatuista elämistä tuttuja kasvoja eli Henna Tanskasen ja Kai Vaineen. Mukana on myös tanssia, laulua ja akrobatiaa. Näytelmän on ohjannut Lija Fischer.

Kokemus oli yhtä aikaa jännittävä ja erittäin miellyttävä. Kannattaa käydä tutustumassa. Toivon, että immersiivisyys teattereissa yleistyy!

Teatteri Vapaa vyöhykkeen 13. tunti, Kuortaneenkatu 13, 26.2. saakka. Lisätietoja: www.vapaavyohyke.com