Kirjailijoiden kaupunkiin

20-luvun Pariisissa saattoi jutustella Sylvia Beachin kanssa tämän omassa kirjakaupassa, viettää iltaa Gertrude Steinin kotona tai tutustua baarissa samppanjalasien äärellä Scott Fitzgeraldiin. Koko kaupunki tuntui olevan täynnä mielenkiintoisia ihmisiä.

Postuumisti julkaistussa muistelmateoksessaan Nuoruuteni Pariisi parikymppinen Ernest Hemingway elää kädestä suuhun lehtijutuista saamiensa palkkioiden varassa, rakastaa ensimmäistä vaimoaan ja vasta aloittelee kirjailijan uraansa. Tuleva legenda astelee eri vuodenaikojen läpi nostalgiaa huokuvassa kulttuurikaupungissa, kulkee sen puistoissa, istuu sen kahviloissa – ja tietenkin kirjoittaa ahkerasti.

Täksi illaksi siirryn itse samoille kulmille. Edes Finnairin lakkouhka ei vaikuttanut asiaan.