Lucia Berlinin värikkäät novellit vievät maisemasta toiseen

lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-2.JPG”Tämä on varmaan koko maan terveellisin kaupunki. Opiskelijajuhlissa ja jalkapallo-otteluissa ei juoda alkoholia. Kukaan ei polta eikä syö punaista lihaa tai kuorrutettuja donitseja. Täällä voi käydä yksin kävelyllä öisin ja jättää ovet lukitsematta. Ei ole jengejä eikä rotuongelmia. Ei itse asiassa paljon rotujakaan.”

Vietimme viime kesänä kolme päivää pienessä Boulderin kaupungissa Coloradossa. Hetkellisen reippauskohtauksen seurauksena lähdimme lenkille 33 asteen helteessä. Valitsimme reitin sattumanvaraisesti, ja päädyimme Coloradon yliopiston kampuksen portille. Kulautimme vesipullot tyhjiksi, katselimme meitä säikähtänyttä, puiston suojaan kirmannutta kaurista ja palasimme nääntyneinä hotellille ja sen uima-altaalle. Myöhemmin tajusin, että Lucia Berlin toimi professorina juuri tuolla, Coloradon yliopiston pääkampuksella Boulderissa, ja asui kaupungissa useita vuosia.

Emme tarkemmin seuranneet Berlinin jalanjälkiä, mutta sekin, että osuimme tuon kampuksen portille, sykähdytti minua. Ihastuin Berlinin novelleihin, kun Siivoojan käsikirja -kokoelman suomennoksen ensimmäinen osa ilmestyi. Tänä syksynä sille saatiin jatkoa eli Siivoojan käsikirja 2 – Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia (Aula & Co, 2018, suom. Kristiina Drews). Yhdessä novellissa kuvataan hauskasti juuri tervehenkistä Boulderin kaupunkia, toisissa taas savusumuista Mexico Cityä. Monesti muuttanut kirjailija vie lukijan mukanaan maisemasta toiseen.

”Yksinäisyys on täysin anglosaksinen ilmiö. Jos ihminen matkustaa yksin bussilla Méxicossa ja kyytiin nousee toinen matkustaja, hän tulee ensinnäkin viereiselle penkille istumaan ja toiseksi vielä painautuu lähemmäs.”

Kirjailijan oma värikäs historia näkyy myös kakkososan novelleissa. Berlin näki elämänsä aikana paljon ja pystyi sujuvasti hyppäämään näkökulmasta toiseen. Hän kuvaa kirjassa rikkaiden seurapiirityttöjen lomanviettoa, juoppojen toilailuja, vankien kirjoittamiskurssia ja pennittömän maahanmuuttajan selviytymiskamppailua. Näiden rinnalla Berlin kertoo monissa novelleissa suoraan omasta elämästään ja erityisesti viimeisistä hetkistään kuolevan sisarensa rinnalla Meksikossa. Ennen toisen lähtöä siskokset ehtivät käsitellä yhdessä menneisyyteensä kuuluvia vaikeita asioita päästäkseen niistä vihdoin irti.

Vakavista ja surullisista aiheista huolimatta novelleista pirskahtelee esiin inhimillisen välittämisen lämpö, rakkaus kanssaihmisiin ja anteeksiantamisen voima. Nämä yhdistyvät Berlinin nerokkaaseen tapaan hyödyntää totutusti tulkittuja ennakkoasetelmia ja kääntää ne päälaelleen. Se onkin kaikken parasta Lucia Berlinissä: hän onnistuu yllättämään lukijan, yhä uudelleen.

”Minä pidän taloista ja niiden tarinoista – siinä yksi syy, miksi minusta on mukava tehdä siivoojan hommia. Se on kuin lukisi kirjaa.”

Lue lisää

Lucia Berlinin kauniit, kainostelemattomat novellit – Siivoojan käsikirja 1

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *