Novelleja miehistä ilman naisia

”Kun kuulin M:n kuolemasta, tajusin olevani maailman toiseksi yksinäisin mies.”

Pohdin vuosi sitten, mahdetaanko Haruki Murakamin uutta novellikokoelmaa Men Without Women suomentaa. Asia selvisi sittemmin: tänä syksynä julkaistu Miehiä ilman naisia on nyt ensimmäinen Murakamilta suomennettu novellikokoelma.

Teos viittaa nimellään suoraan Hemingwayn samannimiseen, 20-luvulla julkaistuun novellikokoelmaan. Murakamin teoksen miehet ovat yksinäisiä, surumielisiä ja moni heistä on menettänyt naisen elämästään. Tuttua Murakamia siis, kun miettii useita tämän romaanejakin.

Kokoelman nimikkonovellissa mies saa kuulla entisen tyttöystävänsä kuolleen. Mies muistelee mennyttä suhdetta ja tuntee tyhjyyden sisällään kasvavan. Muissa novelleissa on muunlaisia miehiä, toisenlaisissa elämäntilanteissa: yksi on menettänyt puolisonsa onnettomuudessa, yksi rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään, yksi on eronnut vaimostaan ja pystyttää uutta elämää, yksi on eristäytynyt maailmasta kokonaan.

Kokoelman erilaisista tarinoista osa on realistisempia, osalla taas on yhteyksiä Murakamia kiehtovaan, todellisuuden takaiseen maailmaan. Miehiä ilman naisia jää kuitenkin kokonaisuudessaan vaisuksi, kun sitä vertaa joihinkin Murakamin todella hulvattomiin tai koskettaviin novelleihin esim. kokoelmissa Blind Willow, Sleeping Woman ja The Elephant Vanishes. Myös teoksen käännös tuntui paikoittain töksähtelevältä ja olisi ehkä kaivannut vielä hiomista muunnettaessa suomenkieleen.