Joka hetki olemme yhä elossa

joka-hetki-olemme-yha-elossa.jpg

Tom Malmquistin romaanin Joka hetki olemme yhä elossa (S&S, 2017) lähtökohta on niin surullinen, etten ehkä olisi uskaltanut tarttua siihen, ellen olisi kuullut kirjasta niin paljon hyvää sekä Sivumennen-podcastin että Hesarin artikkelin kautta.

Tositapahtumiin perustuva kirja kertoo ruotsalaisen runoilijan kokemasta menetyksestä armottoman suorasukaisesti. Malmquistin avovaimo Karin oli viimeisillään raskaana sairastuessaan akuuttiin myelooiseen leukemiaan. Tytär Livia syntyi keisarinleikkauksella eikä Karin enää koskaan herännyt nukutuksesta.

Sitä ennen Malmquist ehti ravata viikon päivät sairaalan käytäviä edestakaisin tehovalvontaosastolta vastasyntyneiden osastolle ja takaisin katsomassa vuoroin molempia perheenjäseniään. Näistä tapahtumista ja sen jälkeisestä surutyöstä syntyi miehen esikoisromaani.

Malmquistin runoilijataustasta ja kirjan kauniin runollisesta nimestä huolimatta teos on kirjoitettu äärimmäisen arkisesti. Malmquist ei missään vaiheessa edes yritä kuvailla, miltä hänestä tuntuu vaan luottaa tosiasioiden voimaan. Valinta on tehokas. Tarina on niin aito ja pelkistetty, että sitä on mahdoton lukea kuivin silmin.

Sairaalaosuuden jälkeen siirrytään kotiin, jonne Tomin ja Karinin sijaan asettuvat nyt Tom ja Livia. Koska Malmquistin isyyttä ei ole ehditty vahvistaa ennen lapsen äidin kuolemaa, Malmquist saa taistella lähes kafkamaista byrokratiaa vastaan virallistaakseen isyytensä. Sopeutuessaan uuteen elämäänsä Malmquist käy myös muistojaan läpi. Lukijalle avataan paloja pariskunnan historiasta, ensitapaamisesta, Karinista ja tämän taustasta.

Surullinen tarina etenee kohti toivoa. Loppupuolella käännetään katse uuteen elämään ja kasvavaan pieneen tyttäreen. Malmquist on oppinut kokemuksensa kautta arvostamaan nykyhetkeä, sitä, mitä silmien edessä on juuri nyt, ja toivottavasti tartuttaa opin myös lukijaan.

(Kirjan arvostelukappale saatu blogin kautta.)

Hyvinvointi Mieli Kirjat Ajattelin tänään

Videoiden vallassa – ARS17 Kiasmassa

ARS-2.jpg

Hito Steyerl: Factory of the Sun (2015), videoinstallaatio

ARS-5.jpg

Anna Uddenberg: Savage #5 (2016), veistos

ARS-4.jpg

Andrey Bogush: Proposal for image placement (stretched, curtain) (2017), installaatio

ARS-1.jpg

Charles Richardson: Headbone (2015), video

ARS-3.jpg

Tuomas A. Laitinen: Receptor (2017), videoinstallaatio

Kansainvälisen nykytaiteen suurnäyttely ARS täräyttää ovensa auki tänä perjantaina. Edellisestä kerrasta on huomaamatta ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Kotimainen näyttelykonsepti tarjoaa taas mittavan kattauksen tuoretta länsimaista nykytaidetta. Tapahtumapaikkana on viimeisimpien kertojen tapaan Kiasma, joka on kokonaisuudessaan valjastettu ARSin käyttöön.

ARS17:n teemana on digitaalinen murros (kas kun ei ”digitalisaatio”), ja sitä kautta luvassa on erityisen paljon videotaidetta. Moninaisten videoiden ja videoinstallaatioiden lisäksi joukkoon mahtuu silti muunkilaisia installaatioita ja veistoksia. Aiheiden ja toteutusten puolesta skaala on laaja, ja voi varmaan olettaa, että jokaiselle löytyy jotakin, joka kiinnostaa. Myös kotimainen taide on hyvin edustettuna.

Yksi mieleenpainuvimmista teoksista on brittiläisen Ed Atkinsin valtavassa koossa esitettävä, elokuvien ja mainoksien efektejä lainaava HD-video Ribbons (2014), joka jakautuu kolmeen eri huoneeseen ja vie näin lähes yksinään museon neljännen kerroksen. Herkempää taiteellista linjaa edustaa suomalaisen Tuomas A. Laitisen läpikuultaville kankaille heijastettu videoinstallaatio Receptor (2017). Kaikista näyttelyn teoksista saa helposti lisätietoja netistä löytyvän ARS17-oppaan kautta.

Huhtikuun puolessa välissä näyttelyyn saadaan vielä uutta houkuttelevaa sisältöä. Hollywood-näyttelijänä ja mm. uutena Indiana Jonesina tunnettu Shia LaBeouf vaikuttaa nykyisin taiteilijakollektiivissa LaBeouf, Rönkkö & Turner. Kolmikon teos #ALONETOGETHER (2017) avautuu Kiasman kolmannessa kerroksessa 12.4., kun taiteilijakolmikko muuttaa kuukaudeksi Lappiin kukin omaan syrjäiseen mökkiinsä ja pitää yhteyttä toisiinsa ja ulkomaailmaan ainoastaan videoyhteyden kautta. Yleisö voi seurata taiteilijoita ja puhua näille livestriimauksen kautta Kiasmaan rakennetussa pikku mökissä.

Fyysisen näyttelyn lisäksi ARS17 löytyy teemansa mukaisesti myös verkosta ARS17+-sivustolta. Verkkoteosten joukosta löytyy mm. suomalaisen taiteilijaduon Pink Twinsin eli veljesten Juha ja Vesa Vehviläisen teos Infinity (2017), jossa kuka vain voi miksata duon tuottamasta elektronisesta musiikista ja äänitaiteesta uudenlaisia äänimaisemia.  

ARS17 Kiasmassa 31.3.2017–14.1.2018. (Kutsu näyttelyyn saatu blogin kautta.)

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN’

Muoti Mieli Suosittelen Trendit