Pienet elokuvat voivat olla niitä kaikista suurimpia. Jim Jarmuschin Paterson saattaa olla viime vuoden hienoin elokuva. Se kertoo Patersonin kaupungissa New Jerseyssä asuvasta bussikuskista nimeltä Paterson. Adam Driverin näyttelemä hiljainen bussikuski löytää elämäntarkoituksensa runoudesta. Yksi hänen suosikkirunoilijoistaan on paikallinen kuuluisuus William Carlos Williams (1883–1963), jonka teos Paterson kertoo nimenomaisesta kaupungista ja sen ihmisistä.

Jarmuschin Paterson kuvaa bussikuskin elämää reilun viikon päivät. Arki kulkee rutiinien kautta. Aamuisten lämpimien lakanoiden ja yöpuulle laittautumisen väliin sisältyy monta päivästä toiseen toistuvaa hetkeä: kävely töihin aamuauringossa, bussimatkustajien satunnaiset keskustelunpätkät, välähdykset kaupunkikuvasta bussin ulkopuolella. Palattuaan kotiin Paterson nauttii Golshifteh Farahanin esittämän Laura-vaimon laittamasta ateriasta, kuuntelee taiteellisen ja energiaa pursuavan vaimonsa uusimpia ideoita, vie vaimon ähisevän ja inisevän Marvin-bulldoggin iltakävelylle ja piipahtaa oluella kantapaikassaan.

Arkista kauneutta korostava lavastus ja valaistus, kännykkää kaihtava yksitavuisesti puhuva päähenkilö ja raukeat baarikohtaukset tekevät myös tästä Jarmuschin elokuvasta suomalaisen katsojan silmissä suorastaan kaurismäkeläisen (ohjaajathan myös tuntevat toisensa). Mielikuvaa vahvistaa elokuvan hillitty huumori ja sisäänpäinkääntyneellä tavalla ilmenevä lähimmäisenrakkaus. 

Juonen verkkaisuus saa pienoisetkin muutokset rutiineissa tuntumaan suurilta ja merkittäviltä. Elokuvan kuvaama viikko Patersonin elämässä ei olekaan aivan mikä viikko vain toisten joukossa. Sitä enteilevät jo kaksoset, joita Paterson näkee jatkuvasti ja jotka voi tulkita symbolisina merkkeinä tai nähdä osana päivien toistuvaa rutiinia. 

Kaiken keskiössä bussikuski kirjoittaa runoja yksinäisinä vapaina hetkinään: aamiaismurojen ääressä, odotellessaan työvuoronsa alkamista, lounastauolla, kotona kellarissa. Elokuvan yksi henkilöhahmo toteaa, että runojen lukeminen käännettynä on kuin ottaisi suihkun sadetakki yllään. Juuri siksi kannattaa lukea myös elokuvassa syntyvät runot suoraan sellaisinaan alkuperäiskielellä, ei tekstityksen kautta.