Pari viikkoa sitten sovimme ystäväni kanssa perjantai-afterworkit Kiasmaan. Mikä loistava tapa jättää työviikko taakseen ja siirtää ajatukset muualle! 

Suuntasimme suoraan Mona Hatoumin lokakuussa avattuun yksityisnäyttelyyn. Taiteen voimaannuttavan vaikutuksen nimissä suosin keskittymistä yhteen näyttelyyn kerrallaan. Niinpä yhtä aikaa esillä ollut Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttely (26.2.2017 saakka) jäi vielä seuraavaan museovisiittiin.

Brittiläinen, alunperin Beirutissa palestiinalaiseen perheeseen syntynyt Mona Hatoum (s. 1952) kävi Lontoossa vuonna 1975 ja jäi sinne, kun Libanoniin syttyi samaan aikaan sisällissota. Pariisin ja Lontoon kautta Kiasmaan saapuneessa näyttelyssä on esillä taiteilijan yhteiskunnallisia töitä 70-luvulta tähän päivään.

Teokset levittäytyvät museon kahteen ylimpään kerrokseen. Neljäs kerros on melkein karmaiseva. Metalliset kerrossängyt, häkit ja piikkilangat tekevät huoneista ahdistavia. Ihmistä korkeampi raastin ei ole enää vain keittiöväline. 

Viidenteen kerrokseen noustessa tunnelma kevenee ja muuttuu leikittelevämmäksi. Häkeistä pursuavia, pulleiksi puhallettuja lasiveistoksia tahtoisi koskettaa. Teos, jossa hiekka vuoroin muotoutuu uriin, vuoroin pyyhkiytyy sileäksi, on miellyttävästi hypnoottinen. Oliiviöljysaippuoista koottu kartta levittää hyvän tuoksun ympärilleen. Muun muassa poliittisiin konflikteihin ja ihmisoikeuksiin viittaavat viestit teosten taustalla eivät silti katoa mihinkään.

Mona Hatoum Kiasmassa 26.2.2017 asti