Teatterissa: Olipa kerran minä
Narsismi voi olla tervettä tai sairasta. Yleensä siihen kiinnitetään huomiota, kun siitä alkaa erottaa negatiivisia piirteitä. Heini Junkkaalan käsikirjoittama ja Milja Sarkolan ohjaama Olipa kerran minä – narsistin kootut totuudet käsittelee näitä negatiivisia piirteitä laajasti, alkaen minä-keskeisestä neuroottisuudesta ja venyen toisia vahingoittavaan narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Minna Haapkylä on teoksen päähenkilö, näytelmäkirjailija, joka tarkastelee narsismia kirjoittamissaan henkilöhahmoissa ja kääntää niiden kautta katseen itseensä. Lavalle marssitettavissa henkilöhahmoista on niin väkivaltaista aviomiestä ja marttyyriksi heittäytyvää vaimoa kuin huomioon tottuneita julkisuuden henkilöitä kuten Jari Sarasvuo ja Mika Myllylä.
Junkkaala alkoi kertomansa mukaan kirjoittaa aiheesta havaittuaan, että hänen omaa käyttäytymistään ohjaa jatkuva tarve tehdä vaikutus muihin ihmisiin. Sama vaivaa Haapkylän esittämää neuroottista näytelmäkirjailijaa, jonka yhtenä pakkomielteenä on kadulla vastaankävellyt Helsingin Sanomien teatterikriitikko.
Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä nähtävä näytelmä on viihdyttävä, hauska ja nopeatempoinen. On helppo antautua sen otteeseen ja pysyä matkassa loppuun saakka. Kaikki roolitukset ovat erinomaisia, mutta erityisesti mieleen jäi Jessica Grabowskyn heittäytymiset vaikeana kotivaimona ja itsetietoisena norjalaistoimittajana.
