Junalla Japanissa: kenkkuileva Fuji

DSC_1374.JPG

Japan 285.JPG

Japan 293.JPG

Japan 265.JPG

kuva 3.JPG

kuva 4.JPG

Jatkan taas vaihteeksi Junalla Japanissa -raportointia – vielä ei olla edes puolessa välissä.

Yksi Japanin matkamme harkittuja suunnitelmia oli kiivetä Fujin huipulle ja sieltä alas. Tarkoitus oli siirtyä Fujin äärelle suoraan Hakonesta, joka sijaitsee käytännössä samalla luonnonpuistoalueella. Paikan päällä ja karttaa vilkaistuamme kävi ilmi, että Kawaguchiko, yksi Fujin järvialueen viidestä järvestä ja tukikohtamme Fujille, sijaitseekin täysin vastakkaisella puolella vuorta kuin Hakone ja sinne päästäkseen on kierrettävä Tokion kautta. Teimme siis piipahduksen pääkaupunkiin jo tässä vaiheessa.

Hiljaisen Hakonen ja Shinjukun aseman, maailman vilkkaimman liikennesolmukohdan, ero oli huima. Tuli heti kotoisa fiilis sitten viime kerran, kun olin Tokiossa. Ennen paluuta luontomaisemiin varasimme vaihtoaikaa seuraavaan junaan, jotta ehtisimme löytää adapterin ja taskulampun, ja noin kaksi korttelia käveltyämme vastaan osui kahdeksankerroksinen elektroniikkaliike, josta löysi ihan mitä vain.

Pääsimme junapassilla tällä kertaa Otsukiin asti. Siellä vaihdoimme erillismaksulla pienempään paikallisjunaan, joka vei Kawaguchikoon. Olimme valinneet hotellin pikkuisen keskustan ulkopuolelta, koska sen parvekkeelta piti avautua näkymä kohti Fujia. Perille päästyämme oli pilkkopimeää, ja kun heräsimme, harmaat sadepilvet peittivät järven laidat niin, että oli täysin mahdoton arvata, missä kohtaa vuori saattaisi seisoa.

Huonosta säästä huolimatta ja tiukasta matkaohjelmasta johtuen hyppäsimme heti aamulla Kawaguchikon juna-aseman edestä bussiin, joka vei noin 45 minuutissa Fujin vitosasemalle nimeltä Kawaguchiko 5th Station – tunnetaan myös nimillä Subaru Line 5th Station tai Yoshidaguchi 5th Sation (neljästä vitosasemasta se suosituin). Kuukausi oli juuri sinä päivänä vaihtunut elokuusta syyskuuhun, ja bussin lähtöajat kumpaankin suuntaan harventuneet, joten kiipeilyaikaa perillä oli erittäin rajatusti. Tämän päälle lähtöpisteellä odotti rankkasade. Arvoimme hetken pelimerkkejä ja päädyimme ostamaan turistikrääsäkaupasta ydinvoimalaunivormua muistuttavat hopeanvalkoiset sadeasut. Jututimme turistikeskuksen työntekijää, jonka mukaan kiipeämistä vuorelle ei nyt suositeltu kurjan sään vuoksi. Lähdimme matkaan.

En ole koskaan kokenut yhtä montaa sääilmiötä muutaman tunnin aikana. Vuoroin satoi, vuoroin paistoi lämpimästi, toisinaan ei nähnyt viittä metriä pidemmälle sumussa ja välillä ihailimme sateenkaaria. Pilvimassat velloivat ohi ja tilalle tuli aina uusia. Alkumatkan loiva hiekkainen rinne muuttui ylempänä yllättävän jyrkäksi ja tuuli yltyi yhä kovemmaksi. Siinä vaiheessa, kun tihkusateessa roikuin kaksin käsin kivenlohkareissa ja pelkäsin, että tuuli vie minut mukanaan, oli pakko luovuttaa. Huippu jäi saavuttamatta, mutta nauratin monia vaelluskenkäisiä japanilaisia kulkemalla koko matkan löysäremmisissä varvastossuissa.

Palasimme Kawaguchikoon ja nautimme aikaisen illallisen perinteisessä ravintolassa, jossa ruoat grillattiin pöydän paikalla olevan aukon yllä. Säpsähdin joka kerta, kun keppiin seivästetty suolistettu kala nytkähteli – niitä opettavaisia katso ja ymmärrä mitä syöt -hetkiä meille länsimaalaisille. Päästyämme lopen uupuneina hotelliin, pulahdimme kattoterassin poreammeeseen tähtitaivaan alla ja päättelimme sen jälkeen iltamme alakerran American barissa. Aamulla heräsimme ja avasimme parvekkeen oven: suoraan edessä kohosi Fuji pieni pilviharso ympärillään.

Uusi, tällä kertaa aurinkoinen, päivä osoittautui täydelliseksi päiväksi kiivetä vuorelle – joillekin toisille. Sen sijaan nautimme aamiaisen kahvilan terassilla järvinäköalaa ihaillen ja hyppäsimme uuteen junaan matkamuistona Fujin muotoisia pikkuleipiä. Jos on aikaa tutustua Fujin lisäksi sen järvialueeseen, Kawaguchiko vaikutti varsin viihtyisältä ja tarjoaa vierailijoille muun muassa sightseeing-bussimatkoja, kierroksia paikallisessa sake-panimossa ja kylpyhetkiä onseneissa.

Fuji piti pilviharson yllään loppuun asti visiittimme ajan, mutta myöhemmin junan ikkunasta, kuin kiusatakseen, se vilautti pienen hetken myös paljasta huippuaan.

kuva 2.JPG

kuva 1.JPG

kuva 4-b.jpg

kuva 5.JPG

kuva 1.JPG

DSC_1383.JPG

Kauneus Mieli Meikki Matkat

Aikamatka maailman ympäri – Cartier-Bresson Ateneumissa

2236-henri-cartier-bresson-forcalquier-france-1972.jpg

Henri Cartier-Bresson. Forcalquier, France, 1972 © Martine Franck / Magnum Photos 

2201-the-berlin-wall-west-berlin-west-germany-1962-henri-cartier-bresson.jpg

The Berlin wall. West Berlin, West Germany, 1962 © Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos

2198-leningrad-russia-1973-henri-cartier-bresson.jpg

Leningrad, Russia, 1973 © Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos

2200-sunday-on-the-banks-of-the-river-marne-france-1938-henri-cartier-bresson.jpg

Sunday on the banks of the River Marne, France, 1938 © Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos

Matkakuume? Suuntaa Ateneumiin. Ranskalaisen valokuvaajalegenda Henri Cartier-Bressonin (1908–2004) retrospektiivi kuljettaa pariisilaiselta sillalta Berliinin muurille, Leningradin Talvipalatsille ja Italian piazzoille, Euroopasta Yhdysvaltoihin, sitten Meksikoon, Intiaan, Lähi-itään, Kiinaan, Japaniin ja Balille. 

Maita ja mantereita kiertäneen ja maailmanhistorian merkkitapahtumia tallentaneen valokuvaajan kuvissa kohteena ovat kuitenkin yleensä ihmisyksilöt, niin tavalliset kuin tunnetut. Muotokuviin Cartier-Bresson ikuisti monia kirjailijoita ja taiteilijoita, muun muassa Jean-Paul Sartren, Truman Capoten, Samuel Beckettin, Pablo Picasson ja Henri Matissen.

Henri Cartier-Bresson – The Man, the Image & the World, Ateneumissa 31.1.2016 saakka

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Trendit