Junalla Japanissa: veistoksia vuoristossa

openairmuseum1.JPG

openairmuseum2.JPG

openairmuseum3.JPG

openairmuseum4.JPG

openairmuseum5.JPG

openairmuseum8.JPG

openairmuseum9.JPG

openairmuseum6.JPG

1969 avattu Hakone Open-Air Museum on Japanin ensimmäinen ulkoilmamuseo ja mielestäni kirkkaasti mieleenpainuvin nähtävyys Hakonen vuoristoisella ja vehreällä luonnonpuistoalueella, joka muutenkin on kovin kaunis.

Museo levittäytyy laajalle nurmialueelle keskellä hiljaista vuoristokylää. Veistoksia on sijoiteltu rauhassa polkujen varsille sopivan välimatkan päähän toisistaan. Esillä on sekä japanilaisten että länsimaalaisten taiteilijoiden töitä, mukana sellaisia nimiä kuin Francois-Xavier ja Claude LalanneHenry Moore, Picasso, Niki de Saint PhalleChuryo Sato ja Takao Tsuchida. Vierailupäivänämme sitkeä sumu loi teoksille utuisen taustan.

Kun on aikansa kulkenut polkuja, löytyy noin puiston puolivälistä vielä yllättäen kokonainen Picasso-museo. Samalla suunnalla voi myös hengähtää kävelyn lomassa ja kylvettää jalkojaan kuuman lähteen vedessä. Nälkäinen voi pysähtyä syömään kahvilassa skandinaavisen valkeassa ja minimalistisessa Green Galleryssä, jonka yläkerrassa oli käyntimme aikaan David Bowieta kuvanneen Masayoshi Sukitan valokuvanäyttely.

Myös matka ulkoilmamuseoon Hakone Tozan -junalinjalla on mielenkiintoinen, kun juna nousee siksakia ylös vuorenrinnettä. Muita oivia Hakonen nähtävyyksiä mainitsin aiemmassa postauksessani.

Hakone Open-Air Museum, avoinna vuoden ympäri klo 917, Hakone Tozan -junalinjalla Chokoku-no-Mori-asemalle ja siitä parin minuutin kävely

Hyvinvointi Mieli Matkat Suosittelen

Eduskunta III – räväkkä annos päivän politiikkaa

valtiovarainministerio.jpg

eduskunta3-3.jpg

eduskuntaIII.jpg

Valokuvat: Ryhmäteatteri, © Ilkka Saastamoinen

Ryhmäteatterissa vastikään ensi-iltansa saanut Eduskunta III viihdyttää, ravistelee, liioittelee sumeilemattomasti, saa hekottamaan antaumuksella ja pistää hiljaiseksi. Susanna Kuparisen ohjaama satiiri on hänen Eduskunta-trilogiansa viimeinen ja itsenäinen osa ja sen verran päräyttävä, että se näkyi heti seuraavan yön unissanikin.

Eduskunta III dokumentoi kriittisen satiirin muodossa viime ajan tapahtumia ja hallituksen toimia. Pakolaiskriisi ja työmarkkinoiden pakkolait eivät tosin ole ehtineet mukaan. Sen sijaan aiheena ovat muun muassa tapaus Kreikka, arvopapereiden omistuksen piilottavat hallintarekisteritilit, hallituksen lupaukset ja niissä pysyminen, pääministeri Juha Sipilän argumentit ja niiden todenperäisyys sekä tuloerojen kasvu, eriarvoistuminen ja hyvinvointivaltion avoin tulevaisuus. Henkilöhahmoina vilahtelee politiikan ja talouselämän suuria nimiä. Kuparisen kanssa taustatutkimusta näytelmää varten tehnyt käsikirjoittaja-näyttelijä Jari Hanska luonnehtii tyylilajia journalistiseksi dokumenttiteatteriksi. Sanomatta jää, että kyse on erittäin väritetystä journalistisesta dokumenttiteatterista.

Näytelmä etenee koostuen pääosin Hanskan kerrontaosuuksista, Kreikan entisen valtiovarainministerin Yanis Varoufakisin haastatteluvideoista ja lavalla näytellyistä kohtauksista. Mukaan on saatu monia loistavia hahmoja ja hervottomia hetkiä. Mieleenpainuvimmissa kohtauksissa valtiovarainministeriön mustahuppuiset pyövelit pahoinpitelevät Santtu Karvosen esittämää Antti Rinnettä, Matti Onnismaan tulkitsema Lasse Laatunen hakkaa läppärillään huutomerkeillä viljeltyjä ja emojillä allekirjoitettuja nokkelia sähköpostianalyyseja, Pihla Penttinen onnistuu näyttämään ällistyttävän paljon Jutta Urpilaiselta, ja MTV3:n toimittaja hurmioituu nautinnosta tehdessään kirja-arviota Sipilän henkilökuvateoksesta.

Toisessa näytöksessä, juuri, kun yleisö on saatu nauramaan remakimmin, sävy vaihtuu. Näytelmä siirtyy tarkastelemaan ruohonjuuritasolla leikkauspäätösten vaikutuksia karuimmassa muodossaan. Aiheena on muutaman vuoden takainen järkyttävä tapaus, jossa lastensuojelun resurssipulan vuoksi 8-vuotias tyttö kuoli. Loppuosa näytelmää kulkee tämän kautta hiljaisemmassa ja hartaammassa muodossa.

Yli kolmituntisessa näytelmässä (väliajan kanssa 3,5 h) ei ole mitään turhaa, mutta kohtaukset ovat kovin pitkiä. Jos niitä kaikkia olisi varovaisesti ja tasapuolisesti tiivistänyt, pysyisi paketti kompaktina eikä olisi vaaraa, että yleisö uuvahtaa loppumetreillä. Muilta osin Eduskunta III on antoisa ja hulvaton kokemus, kannattaa mennä katsomaan!

Eduskunta III, Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä lokajoulukuussa

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta