Valokuvat: Ryhmäteatteri, © Ilkka Saastamoinen

Ryhmäteatterissa vastikään ensi-iltansa saanut Eduskunta III viihdyttää, ravistelee, liioittelee sumeilemattomasti, saa hekottamaan antaumuksella ja pistää hiljaiseksi. Susanna Kuparisen ohjaama satiiri on hänen Eduskunta-trilogiansa viimeinen ja itsenäinen osa ja sen verran päräyttävä, että se näkyi heti seuraavan yön unissanikin.

Eduskunta III dokumentoi kriittisen satiirin muodossa viime ajan tapahtumia ja hallituksen toimia. Pakolaiskriisi ja työmarkkinoiden pakkolait eivät tosin ole ehtineet mukaan. Sen sijaan aiheena ovat muun muassa tapaus Kreikka, arvopapereiden omistuksen piilottavat hallintarekisteritilit, hallituksen lupaukset ja niissä pysyminen, pääministeri Juha Sipilän argumentit ja niiden todenperäisyys sekä tuloerojen kasvu, eriarvoistuminen ja hyvinvointivaltion avoin tulevaisuus. Henkilöhahmoina vilahtelee politiikan ja talouselämän suuria nimiä. Kuparisen kanssa taustatutkimusta näytelmää varten tehnyt käsikirjoittaja-näyttelijä Jari Hanska luonnehtii tyylilajia journalistiseksi dokumenttiteatteriksi. Sanomatta jää, että kyse on erittäin väritetystä journalistisesta dokumenttiteatterista.

Näytelmä etenee koostuen pääosin Hanskan kerrontaosuuksista, Kreikan entisen valtiovarainministerin Yanis Varoufakisin haastatteluvideoista ja lavalla näytellyistä kohtauksista. Mukaan on saatu monia loistavia hahmoja ja hervottomia hetkiä. Mieleenpainuvimmissa kohtauksissa valtiovarainministeriön mustahuppuiset pyövelit pahoinpitelevät Santtu Karvosen esittämää Antti Rinnettä, Matti Onnismaan tulkitsema Lasse Laatunen hakkaa läppärillään huutomerkeillä viljeltyjä ja emojillä allekirjoitettuja nokkelia sähköpostianalyyseja, Pihla Penttinen onnistuu näyttämään ällistyttävän paljon Jutta Urpilaiselta, ja MTV3:n toimittaja hurmioituu nautinnosta tehdessään kirja-arviota Sipilän henkilökuvateoksesta.

Toisessa näytöksessä, juuri, kun yleisö on saatu nauramaan remakimmin, sävy vaihtuu. Näytelmä siirtyy tarkastelemaan ruohonjuuritasolla leikkauspäätösten vaikutuksia karuimmassa muodossaan. Aiheena on muutaman vuoden takainen järkyttävä tapaus, jossa lastensuojelun resurssipulan vuoksi 8-vuotias tyttö kuoli. Loppuosa näytelmää kulkee tämän kautta hiljaisemmassa ja hartaammassa muodossa.

Yli kolmituntisessa näytelmässä (väliajan kanssa 3,5 h) ei ole mitään turhaa, mutta kohtaukset ovat kovin pitkiä. Jos niitä kaikkia olisi varovaisesti ja tasapuolisesti tiivistänyt, pysyisi paketti kompaktina eikä olisi vaaraa, että yleisö uuvahtaa loppumetreillä. Muilta osin Eduskunta III on antoisa ja hulvaton kokemus, kannattaa mennä katsomaan!

Eduskunta III, Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä loka–joulukuussa