Olen aloittanut Simone de Beauvoirin tuotantoon tutustumisen selvästikin kevyemmästä päästä. Ensimmäisen kokeilun innostamana hankin pari muutakin eksistentialistin kaunokirjaa. Myös Kauniit kuvat -romaanin (1966) naispäähenkilön pään sisällä käy kova myllerrys, ja tunteet ailahtelevat hetken mukaan laidasta toiseen.

Laurence on nuori äiti, jolla on kaksi ihanaa lasta, komea menestyvä aviomies, tunteellinen rakastaja, mukava asunto ja mielekäs työ mainostoimistossa. Kaikki on hyvin, asenteesta riippuen, ja aivan yhtäkkiä voi myös ymmärtää, ettei millään ole merkitystä.

Laurencen henkilökohtaista kriisiä laajentavat ihmissuhdesotkut lähipiirissä: rakastaja käy liian vaativaksi, äiti ei suostu hyväksymään parisuhteensa päättymistä, aviomies tuntuu vieraalta, ja toinen tyttäristä alkaa saada uudelta ystävältään tietoa maailman epätäydellisyydestä.

Elämä on kokoelma kauniita kuvia. On vain päätettävä, pitääkö kuvista kiinni niiden haaletessa vai repiikö ne lopullisesti rikki.