Yksisarvisia ja vauhdikkaita pakoja Murakamin 80-luvun seikkailuromaanissa

”Miten vanha olet?” hän kysyi.

”Kolmekymmentäviisi”, sanoin. Selkeät faktat, joista ei voi erehtyä, ovat yksi tämän maailman miellyttävimpiä asioita. ”Olen eronnut kauan sitten ja nyt olen yksin. Lapsia ei ole. Eikä rakastettua.”

Haruki Murakamista on tullut jo niin suosittu Suomessa, että jatkossa voinemme olettaa hänen jokaisen uuden romaaninsa tulevan suomennetuksi. (Vaan miten on viime vuonna ilmestyneen Men Without Women -novellikokoelman laita? Arvostavatko suomalaiset tarpeeksi novelleja?) Miehen varhaisesta tuotannosta löytyy silti useita romaaneja (ja niitä novellikokoelmia), joita voi yhä nauttia lähinnä englanniksi ellei japani ole hallussa. Nyt Tammi on kuitenkin tehnyt hienon teon antamalla Raisa Porrasmaan kääntää ennensuomentamattoman teoksen vuodelta 1985 suoraan alkuperäiskielestä.

Maailmanloppu ja ihmemaa ilmestyi alunperin Suuren lammasseikkailun (1982) ja Norwegianin Woodin (1987) välissä. Meillä Suomessa se ilmestyi nyt lokakuussa. Kahteen erilaiseen maailmaan jakautuva teos on harvinaisen vauhdikasta Murakamia. Varaudu salaliittoihin, pakojuoniin, väkivaltaisiin korstoihin ja yksisarvisiin!

Vuorottain etenevillä tasoilla liikutaan rinnakkaistodellisessa ”tavallisessa maailmassa” sekä tuonpuoleisessa fantasiamaailmassa. Pääteemoina ovat tietojenkäsittelyn ja unien lukemisen kautta ihmisen oma tietoisuus ja identiteetti.

Ensimmäisessä maailmassa seurataan Tokiossa asuvaa yksinäistä miestä, joka työkeikan kautta löytää itsensä keskeltä monimutkaista vyyhtiä. Humoristisesti sävytetyn scifi-seikkailutarinan muita henkilöhahmoja ovat pelkkiin vaaleanpunaisiin vaatteisiin pukeutuva pullukka tyttö, raskauttavia tietoja hallussaan pitävä tutkijavanhus ja mahalaukun laajentumasta kärsivä hoikka kirjaston tyttö. Valtiota hallitsee organisaatio nimeltä Systeemi.

Toisessa maailmassa mies saapuu muurin ympäröimään hiljaiseen kaupunkiin ja opettelee siellä uutta elämäänsä untenlukijana. Surumielisen kaupungin kaduilla vaeltelee yksisarvisia ja sen sielunsa menettäneet varjottomat asukkaat eivät tiedä, miltä tuntuu rakastaa.

Minulla on tähän suomennettuun romaaniin astetta henkilökohtaisempi side. Tutustuttuani blogini kautta Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosien suomentajaan Raisaan, sain kunnian toimia Maailmanlopun ja Ihmemaan suomennoksen testilukijana ja kommentoida suomenkielistä tekstiä ja sen sanavalintoja. Todella mielenkiintoinen, hieno ja opettavainen kokemus!