Hallitsijatar

Oloni on turvaton. Turvattomuus tarkoittaa, ettei minulla ole kontrollia. Anorektikkona sain kontrollin laskemalla kaloreita, painoa ja liikuttuja kilometrejä, ankkuroitumalla nälkään ja kutistuvan kehon kolotuksiin. Viiltelijänä hallitsin kipua. Nähdessäni veren noruvan ranteilleni kauniina juovina sain vapautuksen ympäröivästä maailmasta. Keskityin vain kipuun. Mutta mistä saan päättää nyt, kun olen lihonut ja vieroittunut itseni satuttamisesta? Tuntuu, että vasta toivuttuani olen seonnut. Ruoka-ajat, lukitut ovet ja askelten kaiut osaston kolkoilla käytävillä tyynnyttivät minut. Ulkona asitiärsykkeiden jatkuvassa pommituksessa tulen hulluksi. Langat roikkuvat irrallaan tai päätyvät vääriin käsiin, kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta samalla mikään ei mihinkään. Ja minun pitäisi olla aikuinen.