Arki
Hyppäsin tammikuussa kotiäiti-roolista opiskelijaksi, jos ennen mun aikataulutus oli lähinnä kuka vie lapsen minäki päivänä treeneihin, niin nykyään se on: Missä lapsi on kun oot opiskelemassa? Missä kissa on kun oot opiskelemassa? Millon oot kotona? Miten lapsen isäviikonloput venyy viikoksi ja menee ihan päin persettä tän sun kuvion takia… Millon ehit nähä omaa miestä? Ehtiikö lapsi nähä isäpuolta ikinä? Aattelitko harrastaakki jossain kohtaa jotaki?
Kolme edellistä viikkoa kalenterissa meni seuraavasti: lauantaina miehen luo (200km), sunnuntaina yhteisen kodin tarkastus ja ajo opiskelupaikkakunnalle (250km), ma-pe koulua, pe koulun jälkeen täysiä kotiin (200km) vaihtamaan reppuun kamppeet ja yöjunaan tytön kans. La herätään Helsingistä ja mennään kattomaan Disney on Ice, treffataan tytön kummitäti ja kaverin luokse yöksi. Sunnuntaina junalla kotia, maanantai aamuksi takas kouluun, tiistaina koulua ja taas miehen luo, torstaina kotiin kissan kans. Loppuviikko koulujuttujen tekemistä kotona ja lapsen ikävän helpottamista. Maanantaista alkaen työssäoppimaan läheiselle tallille kuudeksi viikoksi, välissä projektipäiviä.
Helpottaakseni omaa mielenrauhaa sanoin salikortin pois helmikuun alusta, nyt vaan pitäs sitten keksiä korvaaja millä saada ittensä liikkeelle. Vaikka kroppa on tässä reilun vuoden aikana muokkaantunu toivottuun suuntaan, pelko siitä että alkaa taas lässähtää on aika suuri. Toisaalta mulla alko tuo salihomma tökkiä jo loppuvuodesta, siitä ei irronnu oikein semmosta nautintoa kun ennen. Sinne meni ja teki asiat niinku ennenkin, mutta se ilo puuttu.
Toisaalta tuo työssäoppiminen tallilla on yhtä lapiointia ja liikkumista paikasta toiseen. Eniten jumppaa saa silti aivot! Välillä tuntuu että joutuu kyselemään samat asiat pariin kertaan ihan siksi, että aivot koitti työstää edellistä asiaa vielä kun sai ohjeet seuraavaan. Lisäksi siellä saa terapiaa, kun rapsuttaa hevosia ja ihmettelee kunkin yksilön tapaa tehdä asioita. Kun toinen hevonen tulee tervehtimään ja haluaa pusun turpaan, niin toinen osoittaa kiintymystä hinkkaamalla turpaansa sun selkään/mahaan/käteen/päähän ja näykkimällä hupusta. Vähän se meinaa välillä jännittää kun talutat hevosta jonka säkäkorkeus on 165cm, kun ite oot 163cm lyhyt.