Just nyt
Tänään heräsin ajattelemaan kuinka hienosti mulla tällä hetkellä asiat onkaan!
Aika WAU!-experience kun joku luettelee asioita joista ihmiset yleensä murehtii ja voi joka kohdassa miettiä vaan että noup, not me! <3 Vaikka ulkopuolelta tää mun elämä saattaa näyttää aika stressaavalta/kummalliselta niin oon tosi tyytyväinen siihen miten asiat on just tällä hetkellä. Tammikuussa mua oottaa opiskelupaikka, sitä varten pitää SAA olla poissa kotoa muutamia päiviä kuukaudesta, toisella paikkakunnalla. Lisäksi mulla on mies joka asuu parisataa kilometriä toisessa suunnassa ja vietän sen luona aikaa niin paljon kun pystyn. Sitten on tää kotiarki, missä tytär on suurimman osan aikaa huollettavana kouluun lähtöineen ja treeneineen. Siihen päälle itestään huolenpitäminen.
Ensinnäki tuo koulu, ajattelin että haen opiskelemaan samalle paikkakunnalle missä mies asuu, että voin sitten sen kans olla illat.. mutta eipäs sitä linjaa alkanukkaan siellä vaan aivan eri suunnalla. Lisäksi se linja on nyt sitten hevospainotteinen, ehehe!, oon käyny (ennen pääsykokeita) viimeksi 10 vuotta sitten lähietäisyydellä hevosta. Mutta pysyin siellä selässä ja osasin taluttaa sen talliin, eiköhän ne muutki taidot seuraavien vuosien aikana sitten kehity. Mua on koitettu lempeesti tuuppia enkeleitten toimesta hevosten pariin jo pari vuotta, mutta empä kuunnellu niin mennään sitte vähä vaikeemman kautta.
Tosiaan mulla on myös mies, vieläpä se sama kun vuosi sitten. Tämä vuosi on ollu aivan kamala, mutta ei me osattu olla ilman toisia joten jatkamme yhteiseloa vaikkakin tällä hetkellä tämmösen turvavälin kanssa. 🙂 Oon nyt vasta alkanu tajuamaan kuinka läheisriippuvainen oikeesti olin ennen, nyt tämä elo on tämmöstä ”sinkkuilua” ja pitää päättää ite asioistaan, oon oppinu sanomaan millon mun sietokyky loppuu ja välillä jos oikein vituttaa niin sitten pysytään eri osotteissa. Useimmiten kuitenkin ikävä vie voiton ja saadaan puhuttua asiat paljon nopeemmin pois häiritsemästä elämää, voidaan keskittyä siihen hyvään mitä meillä on. Kovasti on koeteltu ja kasvatettu kumpaakin.
Mulla on tässä jonkin aikaa myös heräilly kiinnostus joogaa kohtaan, ennen en oo siitä oikein ollu innostunu koska se on niin jotenki rauhallista. Salikortin sanoin helmikuun alusta pois ja etin nyt sitten sopivaa ryhmää missä kävisin harjottelemassa joogailua, sitä kun pystyy sitten harjottaa olipa koulureissulla, miehen luona tai kotona. Tuo kuntosali ei oikeinkaan kätevästi kule mukana ja muutenkin kroppa on alkanu vaatimaan huoltavampaa liikuntaa romujen heiluttamisen sijaa.
Tuli taukoa tästä kirjottelusta, kun jännäsin kouluun hakua ja pääsykokeita. En uskaltanu niistä isommin huudella ennen kun tiesin että pääsen sisään. Musta tulee siis luonto-opas! <3