Kaikki muuttuu jatkuvasti, ilo kestää suruun asti.

Kesä on tehnyt tehtävänsä ja oon yhtä hymyä. Peilisti katsoo tuttu tyttö, vaikka jokin onkin muuttunut.

Kohta oon ollu jo kuukauden enempiä itkemättä ja oon alkanu sisustaa kotia, enää pari juttua ja voidaan pitää tuparit! Heti näin seitsemän kuukauden asumisen jälkeen… mutta kaikki aikanaan. Vietettiin viime viikko mökillä tyttären kans, retkeiltiin, uitiin ja saunottiin. Oli ihanaa! Aamusta iltaan mittari näytti +25, lähtöpäivänä satoi niinkuin asiaan kuuluu. 

Kaikki jotenkin rullaa niin ihanan helposti, että sitä on vaikea saada sanoiksi. Oon vaan hirmuisen kiitollinen ja onnellinen! Eilen sain oman auton vihdoin huollatettua, se on stressannu mua ihan älyttömästi kun kaikennäköstä renkaan potkijaa käyny sitä kyllä kommentoimassa mikä siinä vois olla, muttei kukaan oo sitten kehannu alkaa sitä kattoo oikeesti ja korjaamaan. Älytön helpotus kun tietää että voi ajella rauhassa. Eilen myös mun pikkusisko synnytti kaksostytöt!! Kävin tänään niitä jo kattomassa sairaalassa (kyllä, olen malttamaton), kuinka pieniä voi ihmiset olla! Ja sitä rakkauden määrää <3

Mulla loppu myös yllättäen työt, koska työnantaja itse joutui pitkälle sairaslomalle. Tämähän tietää vain sitä että jotain uutta voi tulla, toivotan sen tervetulleeksi! Oon valmis.