Kevään ristiriitaisuus

Keväällä kun luonto alkaa tupakeittiön ikkunan takana herätä, alkaa nousta itelläkin uudistusvimma. Tänä keväänä se on ollu normaalia pahempi, enää ei riitä uudet verhot ja sohvatyynyn päälliset. Toisaalta kylään on tullut myös sama vanha kevätuupumus, johtuen yhtäkkisestä valon lisääntymisestä.

Oma koti, vaikka tykkään meijän vuokrakodista niin kaipaan silti ihan hulluna omaa. Semmosta jossa voin mielivaltaisesti maalata seiniä ja sisustaa. Jotenkin tähän ”väliaikaiskotiin” ei vaan jaksa panostaa niin paljon, että ois oikeesti semmonen parastabestiä-olo. Eikä toki vuokrakämpässä voi niin vaan alkaa maalata seiniä ja vaihtamaan keittiökaapistoja. Eli tää nyt on aika iso ärsytyksen ja ahdistuksen aihe, vaikka se nyt on ottanu perheemme päättävässä elimessä liikkuja pikkuhiljaa eteenpäin. 

Parisuhdestatus, ollaan seurusteltu vaihtelevalla menestyksellä kohta kuus vuotta. Koska olen nykyaikainen nainen, kosin T:tä syksyllä 2014, aika monestikki, yhesti se tajus että oon tosissaan ja sano viikon harkinta-ajan jälkeen joo. Siinä sitten tapahtu kaikenlaista ja sormukset lähti pois sormista jouluna 2015. Sovittiin sillon että jos ne takas tulee niin se on sitten T:n alote, ja oon nyt aika kypsähtäny sitä alotetta oottamaan. Vetiin (tästäkin) asiasta hirveet raivarit meidän viikonlopputreffeillä, jollon oli tarkotus tehää kaikkee kivaa ja viettää mukavaa aikaa yhessä. Oli meillä 70% ajasta kuitenki kivaakin.

Lähisuvussa on nyt taas sattunu parin kuukauden sisään aika isoja asioita, osa iloisia ja osa tosi pelottaviakin. Tämmöset vaikuttaa aina minuun tosi voimakkaasti. Alan miettiä omaa elämää ja mitä siltä haluan, haluanko ootella vai pitäskö tapahtua jo! Oon ollu aina huono oottamaan, T taas on siinä aivan mestari. Kärsivällisyysharjoitusta ollu itellä siis vuodesta 2012, oon jo ihan hyväki, vaikka välillä sitte pitää räjähtää että siihen toiseen tulis vähän vauhtia.

Kouluhommat mulla on aivan loistavalla mallilla, joten tän kevätkoomailun voin sallia itelleni. Kohta sitten taas mennään 🙂