Matkustin yksin ulkomaille – miltä se tuntu?
Jos oisin koulussa Tylypahkassa, oisin Rohkelikko.
Oon lukenu vahvojen naisten määmatkailusta, näihin luen mm. Henriikka Rönkkösen ja Aino Mäkelän, ja vuosien mittaan on alkanu enemmän ja enemmän kiinnostaa itelläki tehdä hyppy tuntemattomaan. 2017 tammikuussa kävin Lontoossa, matkustin sinne itekseen, mutta ystäväni Ninni asu siellä ja vietin siis koko loman hänen kans. Nyt syys-lokakuun vaihteessa matkustin Mallorcalle ja olin taas askeleen rohkeempi kun vietin matkat, siirtymiset saarella majotuspaikkaan ja suurimman osan päivistä yksin. Mallorcalla mulla oli tukena Mira, joka kävi useimmat päivät töissä.
Päivät ennen lähtöä olin ihan sitä mieltä että aivan hulluttelua tämmönen, että mitähän helvettiä mää mietin ees varatessani tätä matkaa?! Entä jos en vaan lähe, pysyn kotona ja huolehin perheestä ja jätän muille tuommosen itsensä ylittämisen. Pelotti aivan hulluna, kaikki ajatukset ryöstetyksi ja raiskatuksi tulemisesta kävi mielessä, monesti.
Matkustuspäivänä jo Helsingissä bussilla juna-asemalle siirtyminen ja junasta oikealla pysäkillä jääminen tuotti pikku paniikkia. Mallorcalle kun laskeuduttiin niin en meinannu löytää bussia millä mun piti päästä toiselle puolelle saarta, ja sitten kun löysin niin oppaat tyri mun kyydin joten oottelin aika nälkäkiukkusena ja paniikissa monta tuntia sitä kyytiä. Hotellin etintä se vasta jännäksi menikin kun bussi jätti 800m päähän ja puhelimesta alko akku olla aika vähissä, joten mapsi heitteli miten sattuu. Onneksi olin niin väsyny etten jaksanu enää miettiä, joten uskaltauduin ravintolan sisäänheittäjältä kysymään että missähän tämä mun hotelli on, olin kävelly sen eestä siinä vaiheessa kahesti ohi. Latailin puhelimen akun ja etin mahollisimman syrjäsen ravintolan missä toivottavasti kukaan ei hirveesti kiinnittäis muhun huomiota. Sen jälkeen siirryttiin, Miran päästessä töistä, shokinhoitoviinille vähän kivempaan ravintolaan.
Olin päättäny että lenkkeilen joka päivä kun kerta oon lämpimässä ja lomalla, joten aamusin heräsin aina niin että kävin saattelee Miran töihin ja useimpina päivinä kävin myös vastassa kun Mira pääsi töistä. Niinä päivinä kun Mira oli vapaalla niin lenkkeilyt hoitu nähtävyyksiä katellessa ja shoppaillessa! Käytiin kattomassa linnaa, katedraalia, Lohikäärme luolaa (aivan huikee!), ihanaa pientä satamapoukamaa, keskustan hulinaa, vuoriston näköalapaikkaa, paikallista ostaria.. ja kaikki tämä leppoisasti ilman aikataulua ja kiirettä suorittaa, nauttien!
Aluksi yksin liikkuminen ja rannalla makoilu tuntu siltä että ”kaikki varmaan kattoo miksi tuo on yksin”, mutta aika nopeesti siihen tottu ja siitä alko jopa nauttimaan. Sai lueskella kirjaa niin kauan kun halus, sai syyä sillon kun halus, mennä nukkumaan ja herätä omaan tahtiin. Ehkä mää seuraavan kerran meen sitten ihan oikeesti yksin-yksin reissuun! Mutta sitä ennen palaudun nyt tästä edellisestä rohkeilusta ja vietän aikaa perheen kans <3