On(ko) siis kevät

Olin melkein koko huhtikuun kipeenä, aina kun flunssa vähän hellitti kävin perheen kans kelkkailemassa tai retkellä. Kolme viikkoa kuitenkin suurimmaksi osaksi makasin sohvalla/sängyllä ja söin ärsytykseeni herkkuja.

Yleensä kun lepää energiavarastot täyttyy, mutta mulla ne on tuntunu vaan vajuvan aivan tyhjiin. Epäilen että syynä on myös hurjaa vauhtia lähestyvä muutto, luulin olevani aivan sinut asian suhteen, mutta kroppa sanoo ihan toista. Energivajeen lisäksi oon toki pahalla päällä ja nalkutan joka asiasta, kaikki pienet ärsytykset kasvaa lumipalloefektin lailla ja vaikka kuinka koitan saada ne ulos jotenkin rakentavasti niin perheriita on yleisin mistä löydän itteni.

Kaamosmasennusta en koe, mutta kevätväsymys on tänä vuonna ollu muutenki aika vahvoilla. Varsinkin kun tää kevät näyttää vaan venyvän ja venyvän, perjantaille luvattiin lisää lumisadetta. Meillä on Kuusamossa edelleen lumet maassa ja vappuajelutki suoritettiin kelkoilla makkaranpaistoon.

Muuten vappu meniki sitten huonosti, koska oon niin kiukkunen ämmä. Vappubrunssi tarkotti tässä taloudessa jokaisen perheenjäsenen itekseen jääkaapin kaivelua, sillon kun ei ärsyttäny toisen naama niin paljon että kesti hetken olla samassa huoneessa. Munkkeja meillä ei ollu, simaa ei ollu, serpentiiniä ois ollu mutta se jäi Ouluun. Ainut muistutus vapusta oli tyttären Olaf-pallo, jota kissa juoksutti narusta pitkin kämppää muiden huutaessa kieltoja olla tekemättä niin.

En malta oottaa että nuo lumet sulais, haluan tietää minkälainen piha meillä on tuon lumikasan alla! Ois myös kiva kun ois vaan yks koti, eikä ois näin hajalle revitty olo kun ei oikein asu vielä täällä, muttei enää oikein sielläkään.