Kaikki on tässä.

Jotenkin oivalsin hetkessä elämisen syvimmän ajatuksen eilen – kaikki on tässä. Jos kuolisin just nyt, olisin onnellinen. Vaikken kuole just nyt niin oon onnellinen silti!

Jännää kuinka sitä luulee sisäistäneensä jonkun asian, mutta sitten yhtäkkiä tulee sellanen hetki että niii jooo justiisa, näinhän tää asia onki! Ja tämä hetkessä eläminen on kyllä mulle just sellanen. Loppuu se kiire, kun tajuaa että mun koko maailma on vaan tämä hetki ja se pitää kokea huolella, koska kohta on taas uus hetki ja sitten fiilistellään sitä. Totta kai välillä on huonoja hetkiä, mutta nekin on vaan nimenomaan hetkiä ja kohta tulee uus hetki, millasen sää siitä haluat tehä ja miten sen kokea? Eikö oo aika siistiä! Jos joku hetki tuntuu että tämä ei nyt oo ollenkaan minun juttu, niin päästä irti ja tartu siihen seuraavaan hetkeen, josta löydät ilon.

Oon viimeisen viikon aikana tutustunut ihan mielettömiin tyyppeihin, ne vaan on pompsahdellut mun elämään ja yhtäkkiä mulla onkin näitten tyyppien kans projekteja käynnissä joista en osannu edellisellä viikolla edes haaveilla! Ihmisiä, joilla on kokemusta sellasista asioista mitä haluaisin ehkä tehä isona. Ja sitten taas on tullut vahvistuksia siitä että osa juttuista mitä oon joskus ajatellu että alkasin työkseni tekee, on mulle täysin vääriä ja sellaista työtä tehdessä joutuisin typistäis mun omaa elämänkatsomusta aivan liikaa.

Koko elämä on niinkun suuri jatkumo erilaisia tunneleita, jotku tunnelit on lyhyempiä ja jotku pidempiä, pituus määräytyy sen mukaan kuinka nopeesti otat sulle tapahtuvista asioista ne oikeat opit ja jatkat niitten kans sitten seuraavaan tunneliin. Välillä saattaa olla levähdystaukoja, kun elämä on seesteistä ja soljuu vaan kivasti eteenpäin ilman suurempia pähkäilyjä. Minusta ainakin helpottavaa ajatella, että koko elämän voi jakaa osiin, se mitä olit viime vuonna ei saata olla enää tänä vuonna ollenkaan sun juttu. Ehkä huomenna oot jo ihan erilainen ja eri mieltä kun tänään. Tuuliviiri-ihmiset on erikseen, en tarkota semmosta, vaan sitä että hoksaa ne asiat ja jutut mitkä on hyväksi itelle. Minä ainakin oon tänään taas ihan eri kun eilen, sain eiliseltä niin paljon pohdittavaa elämääni, että muun perheen ollessa syyslomareissulla mulla on onneksi aikaa maadoittua kotona ja miettiä nää jutut läpi. Ehkä oon vielä parempi äiti ja avovaimo kun ne reissultaan palaavat kotiin!

Tähän loppuun pakko laittaa juttu, joka mulle tossa reilu kuukausi sitten sanottiin. ”Koskaan ei ole liian vanha saadakseen uusia sydänystäviä!” 

Hyvinvointi Mieli Syvällistä

Vuosi hulluudestani

26.9.2014 tein itselleni tavoitteet seuraavaksi vuodeksi ja seuraavaksi viideksi vuodeksi eteenpäin. Tänään oli totuuden hetki, miten on akka saanu tavoitteet todeksi.

Vuodessa oon oppinu että henkisen tasapainon pystyy saavuttamaan, kun sen eteen tekee töitä. Tavoitteiden asetus tässäkin asiassa oikeesti auttaa, kun tietää mitä kohti ollaan menossa. Ymmärsin että vaikka oon puolet elämästäni enemmän tai vähemmän säännöllisesti käyttänyt mielenterveystoimiston palveluja, siellä tähdätään siihen että ihminen ”ei ole masentunut”, kun siellä pitäisi tähdätä siihen että ihminen on onnellinen. Jos tähtäimessä on että et ole jotain, pääset korkeintaan nollatilanteeseen josta et tiedä miten kiivetä ylöspäin. Viimeisen vuoden olen harjoitellut sitä ylöskiipeämistä nollatilanteesta ja löytänyt elämääni lisää onnellisuutta, itsestäni.

Ostin siis syksyllä 2014 kaupasta ruutuvihon, johon kirjoitin ensimmäiselle sivulle tavoitteet seuraavaksi vuodeksi. Kategorioita oli: Minä, Perhe, Koti, Talous, Työ, Haaveet, Henkimaailma. Toiselle sivulle kirjotin samoilla kategorioilla tavoitteet seuraavaksi viideksi vuodeksi. Siitä eteenpäin sivut täyttyi mun peloista, iloista, suruista, rakkaudesta, hyvistä hetkistä ja niistä hetkistä kun ahisti ihan älyttömästi. Suurimmaksi osaksi vihko täyttyi hetkistä kun ylitin itseni, uskalsin koittaa jotain uutta ja onnistuin! Oivalluksista että se olen _minä_ joka osasi ja uskalsi, ei kukaan muu. Huomasin että oon aika etevä monessakin asiassa, vaikka mieli koitti koko ajan kirkua että oot ihan paska, en kuunnellu.

1. tavoite mulla oli juurikin oma henkinen tasapaino ja oman ajan ottaminen, oon saavuttanu nämä mielestäni oikein kiitettävästi. Eilen kävin heilumassa lempibändin keikalla yksin hirveessä tungoksessa, saamatta paniikkikohtausta. Vuosi sitten en todennäköisesti ois lähteny koko keikalle kun ei ollu varma tuleeko sinne ketään tuttua turvaksi. Oon tajunnu myös että jos mulla on hyvä olla yksin kotona, niin sitten oon yksin kotona enkä väkisi koita olla sosiaalinen.

Osa tavoitteista on myös muuttunut, tai ainakaan en koe enää että ne on tällä hetkellä semmosia että haluaisin niihin panostaa. Toiset taas on vahvistunut ja niiden eteen sitten teenkin töitä täysiä. Yks iso haave on isompi koti, ollaan siitä koko perheen kans tehty semmonen ”unelmakoti”-aarrekarttatyyppinen juttu, johon kaikki sai laittaa kuvia mitä sinne haluaa. Ootellaan tässä että millon se ilmestyy elämäämme.

Oon löytäny vuoden sisällä elämääni paljon aivan huippuja ihmisiä, oon myös hoksannu kuinka huippuja mun vanhat kaverit osaa olla kun uskallan olla oma itteni. Äärimmäisen mielissään oon siitä että uskalsin ottaa kissan, joka on kietonu koko perheen tassunsa ympärille ja tuo valtavasti iloa elämään. Oon saanu paljon apua myös enkeleiltä ja oon oppinu arvostaa niitä enemmän.

Hassuin tavoite koko listalla oli ”oman tyylin löytäminen”, mulla on ollu kyllä aina oma tyylini mutta oon hirveesti aina miettiny mitä muut siitä ajattelee. Lopetin miettimisen ja mission completed! Moni tavoite on työn alla vielä, mutta ihminenhän kasvaa ja kehittyy koko ajan! <3

Suhteet Oma elämä Mieli