Ennen halveksin pihtaavia naisia – sitten minusta tuli sellainen.
Nyt kun oon toipunut pikkuhiljaa kaudesta kun seksi oli viimeisin asia mitä mietin, voin tästäki kirjoittaa. Heti aluksi haluan sanoa niille muijille joille käy samalla tavalla: ette ole yksin. Onnekseni mulla on ystäviä joitten kanssa näistäkin asioista puhua, mies joka (yrittää parhaansa mukaan) ymmärtää ja osaan hakea apua. Äkkiseltään googlettamalla apua neuvotaan hakemaan ”jo puolenvuoden haluttomuuden jälkeen”… oikeesti? JO puolenvuoden!? Minusta se on liian pitkä aika kyllä. Lähtisin jo muutaman kuukauden jälkeen hakemaan apua, jos tuntuu ettei vaan yksinkertasesti lähe.
Hakeuduin siis seksuaaliterapeutin juttusille, koska olin pitänyt naisia joilla ei ole kiinnostusta seksiin (pidempiaikaisessa parisuhteessa) jotenkin vaan kieroutuneina, tai että siinä suhteessa on jotain muuta vikaa mikä heijastuu sitten makuuhuoneeseen. Meillä näin ei kerta ollu, mieheltä sai jatkuvasti huomiota ja kotona kaikki oli oikein mallikkaasti, mutta jotenkin mun energiat oli suuntautuneet täysin koulu/työharkka-juttuihin.
Välillä sain jopa pienen paniikin kun mies koitti lähentyä, halusin juosta karkuun. Minun henkilökohtanen pahin painajainen oli käynyt toteen. Terapeutti kuitenkin vakuutti että tämä on täysin normaalia, se että haen apua ja ”haluan haluta” on jo hyvä merkki. (Jos omaa kumppania kohtaan ei tuntis enää minkäänlaista vetoa, oiskin sitten iha eri asia.) Yhdessä mietittiin miten lähetään ottaa askelia parempaan suuntaan ja niin sieltä vain pikkuhiljaa sitten on päästy ”normaaliin” tilaan takas.
Joskus toimii ihan se että lähtee kokeilemaan vaikkei oikein kiinnostakkaan, siinä saattaa innostuakkin. Voi myös olla että koko touhu tuntuu vaan siltä että tasan annat sille toiselle, saamatta ite juuri mitään. Ois hyvä keskustella siitäkin, että jos lähtee koittamaan ja se vaan lisää ahdistusta niin toinen ei saa suuttua mikäli haluat lopettaa kesken.
Meillä käytiin myös keskustelu, että jos asia ei lähe korjaantumaan niin mitäs sitten? Minusta ei oo sanomaan kenellekkään että jos minua ei haluta, niin sinäkään et saa. Vaihtoehtoina on sillon:
- pysyä yhdessä ja antaa toiselle lupa toteuttaa itseä kodin ulkopuolella
- pysyä yhdessä ja toivoo parasta
- erota
Me keskustellaan seksiin liittyvistä asioista miehen kanssa hyvin avoimesti, se helpottaa myös sillon kun tulee ongelmia. Ite olin niin ahistunu asian kanssa että mielummin annan luvan mennä entä ootan että toinen pettää ja siitä syntyy sitten hirvee hässäkkä. Mies nyt kuitenki oli sitä mieltä että ootellaan, ja se onneksi palkittiin. En osaa sanoa että jos tässä ois käyny toisin niin miten pää kestäis oikeesti, ja toivottavasti ei tarvi ikinä testatakkaan.