Terkkuja minimeltä!
Kirjotin just kirjeen 6v-meikälle, olin sillon ihan huippu muikke!
Oon semmosella kurssilla kun Sisältä vahvempi – matkalla itsearvostuksen ytimeen, jota vetää aivan ihana Minna Immonen. Nyt on toka kurssiviikko, ekan viikon tehtävästä jotenki en tykänny ollenkaan mutta se varmaan kertoo siitä että sitä just pitäs jossain kohtaa miettiä enemmänki. Tällä viikolla kuitenki yks tehtävä oli käyä keskustelua oman junnunminän kanssa, aivan huippua! Oma tytär kun on just eskarilainen niin helppo miettiä ittee saman ikäsenä.
Pienenä olin melkosen villi poikatyttö, joka veti isompiaki jätkiä turpaan. Juoksin pitkin mettiä leikkien Robin Hoodia enkä tajunnu miten kukkaan jaksaa leikkiä nukeilla tai että joku voi vapaaehtosesti käyttää sukkahousuja. Vihasin talkkunapuuroa niin paljon että yhesti vetäsin lautasen väärinpäin päähän ettei tarvii syyä. En tykänny mun pikkusiskosta, koska se oli sisko eikä veli, mutta silti ku joku sitä kiusas niin olin välittömästi puollustamassa. Puollustin myös isosiskoa koska jostain syystä sitä kiusattiin aika palijon, kotona saatoin sitte vähä ite moksia sitäki ohi mennessä.
Eskarissa jos open piti jostain syystä poistua luokkahuoneesta niin se jätti mut pitämään poikia kurissa. Eskarissa myös ekan kerran hoksasin ettei kaikille ookkaa ihan ok että tytöllä ei oo muita kavereita kun poikia. Tutustuin pariin tyttöön, mutta ku en tykänny niistä nukkeleikeistä niin ne suhteet jäi vähän pinnallisiksi. Ei se oikeestaan haitannu silti kun sain juosta metässä kotona ja mummolassa niin paljon ku kiinnosti.
Mummin luona Kirkkonummella löysin kesällä puutarha-altaasta tuliliskoja, sillon päätin että hankin semmosia kotiinki lemmikiksi. En oo vielä saanu niitä, mutta vielä joku päivä! Hoitiin naapurustoon syntyneitä kissanpentuja ja ihastuin yhteen poikakissaan, isosisko ihastu tyttökissaan ja totta kai kun kinuttiin koko kesä että saahaan kotiin hakea mirri niin äiti valitti sen isosiskon suosikin. Vanhempana mulla on aina sitte ollu vaan poikakissoja.
Taisin olla just 6v kun piilotin vaatekaappiin päästäisen ja hoitiin sitä niin kauan että se edellä mainittu kissa löysi sen, äiti veti aika kovat hemelit. Sain sitte jänisrutonki, en tiiä oliko se päästäisen vika vai pistikö joku itikka, ja vietin viikon sairaalassa. Syksymmällä pääsin tätin perheen kanssa Kyprokselle ja mulla oli Batman-uikkari, syötiin joka ilta samassa ravintolassa samanlainen hampurilainen koska siitä sai semmosen muovisen pikkumiekan. Talvella sitte oltiin Ylläksellä laskettelemassa ja iskä käski pysyä pois mettäreitiltä, totta kai mää menin sinne mettäreitille kun erikseen kiellettiin oikein. Laskin sitte puuhun pahki ja suksi katkes, ärsytti ihan huolella.. lähinnä se että piti myöntää iskälle etten totellu taaskaa.