Tyyntä myrskyn edellä?

Mulla on monesti tunne etten oikein tunne itteeni, vaikka tiiän itestäni paljon niin joku asia muuttuu jatkuvasti. Elämä on yhtä itteensä tutustumista uudelleen ja uudellaan. En tosin koe sitä, yleensä, mitenkään huonona asiana.

Kun oon saanu paniikkikohtaukset kuriin, oon hoksannu että tykkään monista asioista joita välttelin ennen. Pari viikkoa sitten ostin teltan, koska innostuin Instagramissa kuvista joissa tyypit telttailee ja se on ihanan näköstä! Mieski kysy ”etkö sanonu että vihaat telttailua?” ai, oonko joskus ollu sitä mieltä? En mää sitä telttailua kai vihannu, vihasin niitä paniikkikohtauksia mitä oon telttaillessa (lähinnä festareilla) saanu. Ens viikonloppuna tarkotus lähtee testaamaan että onko se niin ihanaa oikeesti.

Nyt kun oon ollu taas 1,5 kk pois työelämästä, ja edelleen mietin mikä musta tulee isona, välillä tuntuu etten oikeestaan osaa ees yhtään mitään. Sitten kun alkaa järellä aatella niin osaanhan mää nyt vaikka ja mitä, mutta niin… mitä mää niillä taidoilla sitten alkaisin tekee? Pitääkö mun kouluttaa itteeni lisää, jos niin onko se koulu vai joku mitä voi opiskella työnohessa? Luulin että tää ois helpompaa, löytää se oma polku. Haluan tehä työtä siksi että sydän sanoo niin, en siksi että siitä saa rahaa. Vaikka tarviin mää ne rahatki toki.

Kovasti oon miettiny viime aikoina semmosta asiaa, miksi musta tuntuu että oon vähän tylsä. Löysin vastauksen noin keskiyön aikoihin kaverin kans käydystä keskustelusta lauantaina; kun mulle sanotaan että oon rauhallinen – liitän sen omassa päässä suoraan siihen että oon tylsä. Jos ite sanon jollekkin että ”oot ihanan rauhallinen”, niin tosiaan tarkotan että IHANAN rauhallinen. Määhän tykkään rauhasta! Miksi siis mun aivot haluaa tulkita sen niin että muut pitää mua tylsänä?! 

Muutama viikko sitten jo alkanu kärsimättömyys nostaa päätään ja oon aika (hirveen paljon) turhautunu kotona pyörimiseen. Siihen kun isketään tämän vuotinen ihme syysflunssa, joka ei oikein kunnolla tuu päälle muttei ilmeisesti aijo lähteä poiskaan… C’moon, voisko jo tapahtua jottain?! 😀

Suhteet Oma elämä