Vuosi hulluudestani

26.9.2014 tein itselleni tavoitteet seuraavaksi vuodeksi ja seuraavaksi viideksi vuodeksi eteenpäin. Tänään oli totuuden hetki, miten on akka saanu tavoitteet todeksi.

Vuodessa oon oppinu että henkisen tasapainon pystyy saavuttamaan, kun sen eteen tekee töitä. Tavoitteiden asetus tässäkin asiassa oikeesti auttaa, kun tietää mitä kohti ollaan menossa. Ymmärsin että vaikka oon puolet elämästäni enemmän tai vähemmän säännöllisesti käyttänyt mielenterveystoimiston palveluja, siellä tähdätään siihen että ihminen ”ei ole masentunut”, kun siellä pitäisi tähdätä siihen että ihminen on onnellinen. Jos tähtäimessä on että et ole jotain, pääset korkeintaan nollatilanteeseen josta et tiedä miten kiivetä ylöspäin. Viimeisen vuoden olen harjoitellut sitä ylöskiipeämistä nollatilanteesta ja löytänyt elämääni lisää onnellisuutta, itsestäni.

Ostin siis syksyllä 2014 kaupasta ruutuvihon, johon kirjoitin ensimmäiselle sivulle tavoitteet seuraavaksi vuodeksi. Kategorioita oli: Minä, Perhe, Koti, Talous, Työ, Haaveet, Henkimaailma. Toiselle sivulle kirjotin samoilla kategorioilla tavoitteet seuraavaksi viideksi vuodeksi. Siitä eteenpäin sivut täyttyi mun peloista, iloista, suruista, rakkaudesta, hyvistä hetkistä ja niistä hetkistä kun ahisti ihan älyttömästi. Suurimmaksi osaksi vihko täyttyi hetkistä kun ylitin itseni, uskalsin koittaa jotain uutta ja onnistuin! Oivalluksista että se olen _minä_ joka osasi ja uskalsi, ei kukaan muu. Huomasin että oon aika etevä monessakin asiassa, vaikka mieli koitti koko ajan kirkua että oot ihan paska, en kuunnellu.

1. tavoite mulla oli juurikin oma henkinen tasapaino ja oman ajan ottaminen, oon saavuttanu nämä mielestäni oikein kiitettävästi. Eilen kävin heilumassa lempibändin keikalla yksin hirveessä tungoksessa, saamatta paniikkikohtausta. Vuosi sitten en todennäköisesti ois lähteny koko keikalle kun ei ollu varma tuleeko sinne ketään tuttua turvaksi. Oon tajunnu myös että jos mulla on hyvä olla yksin kotona, niin sitten oon yksin kotona enkä väkisi koita olla sosiaalinen.

Osa tavoitteista on myös muuttunut, tai ainakaan en koe enää että ne on tällä hetkellä semmosia että haluaisin niihin panostaa. Toiset taas on vahvistunut ja niiden eteen sitten teenkin töitä täysiä. Yks iso haave on isompi koti, ollaan siitä koko perheen kans tehty semmonen ”unelmakoti”-aarrekarttatyyppinen juttu, johon kaikki sai laittaa kuvia mitä sinne haluaa. Ootellaan tässä että millon se ilmestyy elämäämme.

Oon löytäny vuoden sisällä elämääni paljon aivan huippuja ihmisiä, oon myös hoksannu kuinka huippuja mun vanhat kaverit osaa olla kun uskallan olla oma itteni. Äärimmäisen mielissään oon siitä että uskalsin ottaa kissan, joka on kietonu koko perheen tassunsa ympärille ja tuo valtavasti iloa elämään. Oon saanu paljon apua myös enkeleiltä ja oon oppinu arvostaa niitä enemmän.

Hassuin tavoite koko listalla oli ”oman tyylin löytäminen”, mulla on ollu kyllä aina oma tyylini mutta oon hirveesti aina miettiny mitä muut siitä ajattelee. Lopetin miettimisen ja mission completed! Moni tavoite on työn alla vielä, mutta ihminenhän kasvaa ja kehittyy koko ajan! <3