hidas perjantai.

Aurinko paistaa, kuuntelen tänään löydettyä pianomusiikkia, keitän kohta lisää kahvia. 

Olen mokaillut tällä viikolla aika monesti, viimeksi tänä aamuna. Minulla oli yhdeksältä espanjan tunti, mutta koska väsyneenä sekoilin herätyskelloni kanssa, havahduin hereille vasta muutamaa minuuttia vaille yhdeksän. Harmitti: ei niinkään siksi, että kielten tunneilla on läsnäolopakko ja minun pitäisi olla paikalla, vaan siksi, että missasin yhden espanjan tunnin, jonne olisi ollut kiva mennä oppimaan ja höpöttämään. Toki olisin voinut pongahtaa ylös, kiskaista jotkut vaatteet päälle ja rientää tunnille, mutta maha tyhjänä ja aivot vielä tokkuraisina totesin: antaa olla, kyllä niitä espanjan tunteja riittää, nyt tuntuu parhaalta vain nukkua hetken.

Myönnetään, että tästä taisi tulla vähän haahuilupäivä. Mutta olen sentään saanut pöytäni siivottua ja laitettua seinälle pari juttua (nämä askareet ovat jo jonkun aikaa odottaneet hoitamista, eli ehkä tämäkin on jo jotain).

Ja nyt keskityn siihen, että aurinko paistaa, kohta minulla on lisää kahvia ja tätä hetkeä reunustaa musiikki, jota en ole ennen kuullut. Ja on perjantai!

Ai niin, tämä piti jakaa: zenhabits on kivasti kirjoitettu ja tukkeutunutta ajattelua haastava blogi, jota silloin tällöin lueskelen. On muuten aika huvittavaa, kuinka zen olen juuri nyt, pitäisikö tästä syyttää/kiittää niitä mokia (ja milloin olen oikein alkanut käyttää sanaa zen, voi apua)?

(Rebekah Campbellin kuva Ana Krašista)