lyhyt muistutus maanantaiaamupäivänä.

Oli vähän kalskea aamu ja nyt yritän naputella koulujuttuja.

Myönnän: harhauduin tekemään vähän muutakin. Onneksi! Törmäsin tähän Sara K:n juttuun, jonka luettuani muistin: hengitä, rauhoitu, älä murehdi ja perhana, hypi enemmän. Tanssi.

Niin usein jäämme kiinni kaikkeen ikävään ja väsyttävään, joka eteemme eittämättä vyöryy. Ja liian usein puhumme itsellemme rumasti, kohtelemme itseämme huonosti ilman sen kummempaa syytä. Tai äyskimme toisille, turhaudumme hitaisiin jonoihin ja räntäsateeseen ja temppuilevaan nettiyhteyteen tai mihin ikinä, vaikka kaupan kassa hymyili kivasti ja ohikulkija nosti tiputtamamme lompakon tai kaveri lähetti iloisen viestin.

Tässä note to self ja muille tälle viikolle ja tuleville: hypitään ja tanssitaan ja ollaan kivoja itsellemme ja toisillemme. Helmat ja hiukset ja raajat heilumaan!

dancing.jpg

Puheenaiheet Ajattelin tänään

puhutuista ja kirjoitetuista sanoista.

//www.youtube.com/embed/MXc8Ct7qezY” frameborder=”0″ height=”315″ width=”420″>

Pitäisikö syyttää näitä videoita (ja muita lukuisia eteeni eksyneitä ja lumoavia spoken word -esityksiä) siitä, että tällä viikolla en oikein ole saanut arjesta kiinni? Vähän liian monta tuntia on kulunut siihen, että olen vain kirjoittanut, miettinyt tai kuunnellut musiikkia. Toisaalta, ehkä nyt on sen aika. Ehkä arki voi odottaa, edes pari päivää, tämän viikon? Minussa on nyt valtavasti sanoja ja tunnetiloja ja ajatuskulkuja, jotka koettavat pyyhkäistä normaalielämän tieltään. On sellainen olo, että tarvitsen nämä yksinolon tunnit kasvattaakseni rohkeuttani, hengittääkseni vapaasti ja pelotta yksityisestä maailmastani poistuttuani.

Nuo videot. Etenkin Andrea Gibsonin hengästyneet sanat saavat minut lumoihinsa. Sanat yleensä ovat saaneet minut lumoihinsa. Olen kirjoittanut päivittäin, enimmäkseen runoja, vaikka välillä tuntuu kuin sanani olisivat kuluneet loppuun. Olisi varmaan aika lukea enemmän (kunhan saan ensin maksettua kirjastomaksuni, olen toivoton kirjojen palauttaja).

Lähden huomenna pariksi päiväksi Tampereelle, paikkaan jossa asuin vajaan vuoden ja josta muutin kolme vuotta sitten. Tuntuu hyvältä ja raikkaalta päästä toisiin maisemiin, nähdä toisia ihmisiä, kuulla muita sanoja, kuulumisia.

Vappukin tuli ja meni vähän epämääräisesti. Elämäni taitaa juuri hakea muotoaan.

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään