Otsikko kertoo kaiken olennaisen.

Rakas pieni et ole enää pelkkä pilke, vaan sinulla on jo fyysinen olomuoto. Olet vielä salaisuus kaikilta muilta paitsi isältäsi ja rakkaimmalta ystävältäni. Vastoin kaikkia oletuksia ja pelkojani, sinä päätit tulla heti, kun annoimme sinulle mahdollisuuden.

Tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin viime torstaina, jolloin testiin ilmaantui haalea punertava viiva. Tein testin juuri ennen töihin lähtöä, joten voitte arvata ettei torstaisesta eikä perjantaisesta työpäivästä meinannut tulla oikein mitään. Tunnelmani vaihtelivat epäuskosta iloon. Nytkö tämä tosiaan tapahtui? Vanhana kunnon skeptikkona ajattelin, ettei tämä näin helposti voi mennä. Mikä ylipäänsä on todennäköisyys raskautua heti ensimmäisestä kierrosta??  Kerroin asiasta miehelleni varovaisen toiveikkaasti. Muistuttelin, että mitä vain voi sattua missä vaiheessa tahansa.

Meillä oli mieheni kanssa aikaa sulatella asiaa kokonaisen viikonlopun verran, kun olimme viettämässä ensimmäistä häävuosipäivää kahden kesken. Mieheni on asiasta kovin iloissaan<3 Tein uuden raskaustestin sunnuntai-aamuna, jolloin viiva oli vahvistunut jo melkoisesti ensimmäiseen testiviivaan verrattuna.

Tänä aamuna yritin saada aikaa neuvolaan, mutta valitettavasti työ pilasi taas kaiken huvin, eikä minulla ollut mitään mahdollisuuksia vastata puhelimeen kun takaisinsoitto ajanvarauksesta tuli. Noh, huomenna sitten uusi yritys…

Tällä hetkellä olen laskujeni mukaan viikoilla 4+4. Vatsaa turvottaa siinä määrin, että farkut menevät hädin tuskin kiinni ja olen mieluummin käyttämättä niitä. Janottaa ja vessattaa. Minusta tuntuu, että olen päässyt toistaiseksi  oireidenkin suhteen liian helpolla, joitakin konnuuksia tässä on oltava takana, ei tämä näin helppoa tule olemaan.

Täällä vielä selvästi siis sulatellaan uutista, ja toivotaan kovasti pienen pysyvän matkassa turvallisesti loppuun asti <3

P.S oli paha rasti, kun äiti sattui soittamaan juuri äsken ja kyselemään kuulumisia…

Rakas anoppini oli kaksi viikkoa sitten tyhjentämässä suvun mökkiä, ja kertoi tuoneensa mökiltä mukanaan syöttötuolin sekä yhdet pienet sandaalit kokoa 25. Anoppini ilmoitti tuliaisistaan kylmän viileästi ja totesi, että hyvähän se on varautua jo ennalta. Ööö hetkinen? Minä enkä mieheni emme todellakaan ole maininneet hänelle lasten hankinnasta sen kummemmin. Anoppi oli itse laskenut päässään 1+1, kun kuuli etten ole hakemassa mukaan Street SM-joukkueeseen tulevalle kaudelle (tietysti hän oli sitä mieheltäni udellut jo kauan aikaa sitten). Eli ei siis paineita, mutta syöttötuoli odottaa jo käyttäjäänsä…!

Viime sunnuntaina olisi tosiaan ollut koetanssit, mutta olin järjestänyt itselleni muuta tekemistä siksi päiväksi etten vahingossakaan löytäisi itseäni matkalta sinne. Täytyy kylläkin tunnustaa, että olin hieman haikein mielin sen päivän. Yritin kannustaa itseäni, että mahdollisesti minulla olisi paljon parempaa tekemistä jossakin kohtaa tulevaa vuotta <3

Kävimme katsomassa erästä kolmiota. Asunnon sijainti hyvä mutta muuten asunto ei ollut lainkaan mieleinen. Etsinnät siis jatkuvat. Päätimme kuitenkin ettei meillä ole vielä mikään kiire uuden asunnon kanssa, ja tarvittaessa pystymme asumaan nykyisessäkin kodissamme lapsen kanssa jonkin aikaa.

Tuntuu, että asiat konkretisoituvat koko ajan enemmän ja enemmän.

Varasimme mieheni kanssa eilen illalla matkan Madeiralle. Matkan ajankohta ajoittuu syyskuuhun. Salaa toivon, että se on joksikin aikaa viimeinen matka kahdestaan.

Ajatuksenani on ylipäänsä nauttia kuluvasta kesästä ja tulevasta matkasta täysillä ja tallettaa muistot hyvään säilöön, jotta voin palata niihin tarvittaessa silloin, jos asiat eivät mene niinkuin toivoisi ja mieliala on matala. Haluaisin kuitenkin uskoa siihen mahdollisuuteen, että kesä 2019 on viimeinen kesämme ilman Sinua.