Anopin matematiikkaa 1+1=syöttötuoli

Rakas anoppini oli kaksi viikkoa sitten tyhjentämässä suvun mökkiä, ja kertoi tuoneensa mökiltä mukanaan syöttötuolin sekä yhdet pienet sandaalit kokoa 25. Anoppini ilmoitti tuliaisistaan kylmän viileästi ja totesi, että hyvähän se on varautua jo ennalta. Ööö hetkinen? Minä enkä mieheni emme todellakaan ole maininneet hänelle lasten hankinnasta sen kummemmin. Anoppi oli itse laskenut päässään 1+1, kun kuuli etten ole hakemassa mukaan Street SM-joukkueeseen tulevalle kaudelle (tietysti hän oli sitä mieheltäni udellut jo kauan aikaa sitten). Eli ei siis paineita, mutta syöttötuoli odottaa jo käyttäjäänsä…!

Viime sunnuntaina olisi tosiaan ollut koetanssit, mutta olin järjestänyt itselleni muuta tekemistä siksi päiväksi etten vahingossakaan löytäisi itseäni matkalta sinne. Täytyy kylläkin tunnustaa, että olin hieman haikein mielin sen päivän. Yritin kannustaa itseäni, että mahdollisesti minulla olisi paljon parempaa tekemistä jossakin kohtaa tulevaa vuotta <3

Kävimme katsomassa erästä kolmiota. Asunnon sijainti hyvä mutta muuten asunto ei ollut lainkaan mieleinen. Etsinnät siis jatkuvat. Päätimme kuitenkin ettei meillä ole vielä mikään kiire uuden asunnon kanssa, ja tarvittaessa pystymme asumaan nykyisessäkin kodissamme lapsen kanssa jonkin aikaa.

Tuntuu, että asiat konkretisoituvat koko ajan enemmän ja enemmän.

Varasimme mieheni kanssa eilen illalla matkan Madeiralle. Matkan ajankohta ajoittuu syyskuuhun. Salaa toivon, että se on joksikin aikaa viimeinen matka kahdestaan.

Ajatuksenani on ylipäänsä nauttia kuluvasta kesästä ja tulevasta matkasta täysillä ja tallettaa muistot hyvään säilöön, jotta voin palata niihin tarvittaessa silloin, jos asiat eivät mene niinkuin toivoisi ja mieliala on matala. Haluaisin kuitenkin uskoa siihen mahdollisuuteen, että kesä 2019 on viimeinen kesämme ilman Sinua.