Ladataan...
Pilvi Daily

Lähes vuosikymmenen ulkomailla asuneena, tunnen itsenäisyyspäivänä iloa asua Suomessa. Olin Ruotsissa asuessani niin maadoittunut ympäristööni ja ruotsalaiseen yhteiskuntaan, etten olisi ikinä uskonut jonain päivänä lähteväni. Rakastan ruotsalaisten positiivista elämänasennetta, iloista kulttuuria ja ystäviäni siellä. Ruotsi oli minulle pitkään koti, mutta olin silti aina ylpeästi suomalainen ja Suomi oli sydämessäni kotimaani. 

Australian vuoteni aikana ymmärsin, miten tärkeätä rakkaiden ihmisten läheisyys on hyvinvoinnilleni. Vaikka aamulenkit sai juosta Sydneyn turkoosin veden rannalla henkeäsalpaavissa maisemissa, puuttui elämästäni silti valtavasti. Mikään Skype maailmassa ei korvaa rakkaiden ihmisten läheisyyttä ja yhteisiä hetkiä. En halunnut olla se etäinen Australian täti, joka käy joka toinen vuosi kylässä ja lähettelee kengurupostikortteja. Siksi minä päätin muuttaa takaisin Suomeen, enkä koskaan sitä ole katunut. Vaikka vuodet ulkomailla olivat ehkä paikoin onnellisempia kuin nämä viimeiset vuodet Suomessa, uskon että tulevaisuus täällä on minulle varmasti se oikea valinta. Suomi on minun kotimaani ja tänne haluan jäädä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

 

Ajattelin postailla taas silloin tällöin asukuvia ja mikä onkaan otollisempi aika kuin marras-joulukuun pikkujoulusesonki.

Vietimme kaverini kolmekymppisiä jokin aika sitten. Teemana oli Venäjä ja tietysti sitä varten piti hankkia tekoturkislakki! Löysin omani Uffista ja yhdistin sen Nellyn simppeliin pikkumustaan ja Guccin kapeaan vyöhön. Itseasiassa tuo hattu oli aika kiva ja voisin hyvin pitää sitä talvella muutenkin, nyt kun pakkaset alkavat jälleen paukkua. 

 

Ilta oli todella kiva ja tarjoilutkin osuivat ihan nappiin teeman kanssa. Teemabileet ovat välillä tosi hauskoja ja luovat erityistä juhlatunnelmaa!

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Mielettömät maisemat Tapiola Golfin rangella Espoossa

Harrastaminen on mielestäni jännä ilmiö. Ihmiset, jotka pyörittävät töissä exceleitä ja pitävät esitelmiä asiallisissa housupuvuissa saattavat vapaa-ajallaan pyöriä pole dancing -tangon ympärillä minishortseissa. Eräs rakennusmiehenä työskentelevä tuttuni harrastaa aktiivisesti sijoittamista ja viettää melkein kaiken vapaa-aikansa sen parissa. Kuten esimerkkini osoittavat, tuo harrastaminen yleensä vastapainoa arkeen ja sehän siitä tekeekin niin mielekästä. Silti usein mietin harrastamiseenkin kohdistuvia paineita, joita nyky-yhteiskunnasta löytyy. 

Nykyään todella moni liike-elämässä harrastaa esimerkiksi triathlonia. Kestävyysjuoksu, pyöräily ja uinti eivät sellaisinaan riitä, vaan tavoitteena on aina Iron Man -kisat jossakin päin maailmaa. Ja yllättävän moni tähtää fitness-kisoihin ja kärvistelee parsakaalin ja kanafileiden voimin päivästä toiseen. Ihailen tuota tavoitteellisuutta, mutta harrastaako kukaan enää nykyään asioita omaksi huvikseen ja hyvinvoinnin takia? Vai pitääkö valokuvausta harrastavan tehdä sivubisnestä toiminimellä ja innokkaan leipurin myydä kakkuja blogin kautta? Hienoahan se on, että harrastuksestaan tekee ammatin, mutta eikös se mieluinen arjen pakopaikka silloin muutu työksi? Ehkä pointtini on se, että harrastuksien pitäisi tuoda hymyn huulille eikä lisää stressiä arkeen. 

Green cardia juhlistimme aamiaisella Roots-kahvilassa Kalliossa. 

Minusta on ollut nyt syksyllä mukavaa kokeilla uusia harrastuksia. Maailma avartuu valtavasti ihan peruskurssinkin jälkeen ja aivoille tekee hyvää oppia uusia taitoja. Samalla saattaa jopa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin. Kävimme syyskuussa kaverini kanssa suorittamassa green cardit  ja viikonloppu kului yhdessä hujauksessa. Kun keskityin lyönteihin ja sääntöjen opetteluun, en kertaakaan ehtinyt murehtimaan mitään eivätkä työasiat pyörineet päässäni. Golf-kentillä on myös yleensä upeat maisemat. Kävin myös muutamalla aikuisopiston kurssilla, jotka olivat todella antoisia. Vielä tekisi mieli keksiä uusia juttuja, onko kellään ideoita kivoista harrastuksista?

Myös salilla käyminen on minulle kivaa vastapainoa arjessa

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Jos vaihteeksi postailisin vähän asukuvia, kun näin pikkujoulukauden alla moni varmasti etsii inspiraatiota juhlapukeutumiseen. Tämä mekko vilahti keväällä asupostauksessa ja tykkään siitä vieläkin tosi paljon. Viime viikonloppuna lähdimme tyttöporukalla ulos ja valitsin päälleni jälleen tämän vanhan suosikin. Jotkut mekot ovat selvästi niitä talvikauden valintoja, kuten tämä jo pituutensakin puolesta.

Yhdistin tähän asuun vain yksinkertaiset hopeiset korvakorut Glitteristä ja mustan iltalaukun hopeisilla yksityiskohdilla. Mielelläni laitan vähän näyttävämmän mekon kanssa hiukset esimerkiksi ponnarille, sillä kiharat + pitkä mekko -kombinaatio tuntuu välillä vähän liian prom queen -henkiseltä. Meikissä suosin muutenkin aika luonnonllisia sävyjä, niin silmissä kuin huulillakin. Blogissani on muotipostauksissa ollut vähän taukoa, mutta en voi sanoa etteikö kaappiini olisi ilmestynyt uutta. Pitääpä siis innostua jälleen kuvailemaan, jos asukuvat kiinnostavat?

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Olen lähiaikoina usein toivonut jonkinlaista kiikaria, jolla voisin nähdä millaista elämäni on muutaman vuoden päästä. Vaikka edes vuoden päästä. Joskus vuosia sitten kirjoitin vaikeana päivänä tuon saman lauseen päiväkirjaani ja kun vuoden päästä luin tuon rivin, oli elämäni ihanaa. Silloin mietin, että olisin halunnut sanoa sille tulevaisuuteen haikailevalle itselleni että kaikki järjestyy, että ei kannata turhaan murehtia liikaa. 

Olen nyt samassa tilanteessa ja haluaisin taas nähdä, millaista elämäni on vuoden päästä. Vaikka kuinka joskus on raskasta, olen silti sen verran positiivinen, että uskon kaiken olevan silloin hyvin. Pitää vaan jaksaa herätä aamuisin ja elää niiden vaikeiden aikojen läpi. Upottautua vaikkapa mukaviin töihin ja liikkua itsensä hikiseksi. Ja nähdä kavereita ja lukea piristäviä kirjoja.

Ja jos koittaa löytää vaikeuksista jotain positiivista, ei ole mitään mikä kasvattaa niin paljon kuin vaikeat ajat. Ja usein vaikeinakin aikoina elämässä on monia tosi upeita juttuja, ne pitää vaan huomata ja niistä pitää löytää sitä voimaa. 

Oletteko te koskaan toivoneet näkevänne tulevaisuuteen ja miten asiat loppujen lopuksi menivät?

Ladataan...

Pages