12 viikossa fitiksi

Aloitin reilut kaksi viikkoa sitten vähän trendin jälkijunassa Kayla Itsinesin treenit. Eilen takana oli viikon kolme ensimmäinen treenipäivä. Kaylan BBG-treenit koostuvat siis kolmesta lihaskuntotreenistä ja muina päivinä kävellään tai juostaan. Settiin kuuluu myös ruokavalio-ohjeet, mutta itse en kokenut niiden orjallista noudattamista kovin tärkeäksi, tärkeintä oli alkaa liikkua tavoitteellisesti ja lisätä jaksamista. Ja miksei myös niitä vatsalihaksia kesäksi… 

Ajattelin tänne blogiin purkaa hiukan fiiliksiäni treenin suhteen. Olisi mukava vaihtaa myös kokemuksia, jos joku toinen on noudattanut tuota treeniohjelmaa! 

Viikko 1: Aloitin kaikkien kuntokuurien aloituspäivien esi-isänä, eli maanantaina. Koska ohjelmassa luki jalkatreenit, menin ulos ja ajatuksena oli samalla saada vähän raitista ilmaa. Raitista ilmaa tulikin, oli nimittäin tuolla rannalla käyty ukkosen-, tuulen- ja sateenjumalien palaveri, jossa oli näemmä päätetty mennä sinä iltana all in. Neljäntuulenhattu olisi ollut paikallaan kun tuolla noita viimoja koitti väistellä talveksi hylätyn minigolfradan kioskimökkerön taakse. Siihen päälle radiouutisista tuttu ”jäätävä tihku” ja hemmetin liukas alusta ja let the easy 28 minuuttia begin! Ei muuta kuin kello käyntiin ja hommiin. Alkuun vähän leppoisia kyykkyhyppyjä eli amerikaksi jump squats. Ai ai kuulkaa kun niitä veivaa menemään ihan kylmiltään. Pulssi ainakin ilmoittaa olemassaolostaan. Sitten vähän loungeseja, erilaisia penkille nousuja ja laskuja, lisää kyykkyjä ja ohjelmaa toistetaan mökkipahasen takana niin monta kertaa, kunnes seitsemän minuuttia on täynnä. Sitten taas kello käyntiin ja herkutellaan burpeeseillä. En nyt lähtenyt ottamaan selvää mitä ne on suomeksi, mutta varmaan pomppaa esiin joku kidutusmenetelmä jos laittaa sanan Google translateen tai kuvahakuun. Olihan nuo tuttuja jo ikävä kyllä aiemmasta elämästä, erityisen haastavaksi ne teki kesällä murtuneet käsivarret, jotka ei kyllä noista lämmennyt oikein. Ei muuten kädetkään kun koitat mennä käsien varaan sinne jäiselle nurmikolle. Sitten erinäköistä pomppimista, lisää kyykkyjä ja muuta auvoisaa menoa, kunnes toistetaan taas ensinkuvailtu ohjelman seitsemän minuutin ajan. Ja loppuun vielä toinen osuus seitsemän taivaallisen minuutin ajan. Ja kotiin! 

Keskiviikkona tiedossa oli käsivarret ja vatsalihakset. Jostain syystä tykkään kovasti tehdä vatsalihaksia, mutta tällä kertaa tajusin jäädä kotiin hiukan lämpimimpiin olosuhteisiin treenailemaan kun pakkasmittari pyöri -10 hujakoillla. Päivään kuului jälleen inhokkini, eli käsitreenit ja niissä oli taas kestämistä. Välillä oli pakko tehdä korvaavia liikkeitä. Olohuoneen matolla treenaaminen sujui yllättävän kivasti. Musat kovalle, vesilasi oli lähellä ja suihkuunkin pääsi jonottamatta. Kotitreenit on yllättävän kivoja! Myös motivaatio oli tässä vaiheessa ihan huipussaan ja maanantain träningsvärk tuntui ihan mukavan motivoivana lihaksissa. 

Perjantai ei itselleni sovi treenipäiväksi. Joko on jotkut pippalot tai leffailta, tai sitten on muuten vaan kauppareissua tai muuta, eikä hikitreenit kiinnosta. Siirsin siis treenikerran lauantaiaamulle, joka toimikin oikein hyvin. Viikon kolmannet treenit olivat koko vartalolle, ja tein nekin ulkona. Niin monta läheltä piti tilannetta oli kyllä liukastumisen suhteen, että on ihme jos selviän 12 viikkoa ilman luunmurtumia. Olenko muuten ainoa, joka vähän nolostelee puistotreenejään? Ei ne esimerkiksi Sydneyn nurmikkokentillä tai rannoilla mitenkään noloja olleet, mutta Suomen talven totaalisessa pimeydessä kyykkyjen tekeminen näyttää pikkuisen huvittavalta, vaikka itse en olekaan sitä katsomassa. Siellä se puhisee pipo päässä ja joutuu aina riisumaan hanskaa nähdäkseen kellon puhelimen näytöltä. Seuraavana ostoslistalla olisi ne modernit näppylähanskat, miksi niitä nyt ikinä kutsutaankaan. Näppäilyhanskat ehkä? 

Tämmöisiä tuntoja täällä, kerron lisää treenien edetessä!