Vuosi 2016, en ikinä unohda sinua

Vuosi vaihtui rakettien räiskyessä Töölönlahden taivaalla. Juhlin parhaiden tyttökavereideni kanssa rennosti alkuillasta yhdessä syöden ja loppuillasta kotibileissä tanssien. Illasta tulikin aika legendaarinen, monta hauskaa juttua jäi mieleen. Juuri noin uuden vuoden pitääkin alkaa, parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ja vaikka uutena vuotena juhlitaankin juuri sitä uutta vuotta, kuka ei kieltäisi kohottamaan myös maljan sitä edeltävälle, joka juuri on eletty ja saatu päätökseen?

Mitä minulle jäi mieleen vuodesta 2016? 

Hektinen, tapahtumarikas vuosi, joka ei millään tapaa ollut tasapaksu tai tylsä. Luulen, että elin vuonna 2016 ehkä enemmän kuin monina aiempina vuosina yhteensä. Muutin Australiasta Suomeen joulukuussa 2015, sain avaimet uuteen vuokra-asuntooni vuoden viimeisenä päivänä 2015. Asuin keskustan tuntumassa, aloitin uudessa työpaikassa mielenkiintoisissa ja haastavissa tehtävissä. Matkustin Tukholmaan, Pariisiin, Ahvenanmaalle, Tallinnaan, Amsterdamiin ja Kanariansaarille. Deittailin, tapasin paljon uusia ihmisiä, testasin uusia rafloja ja murjoin sydäntänikin pari kertaa. Sydän ei ollut ainoa kehonosa, joka otti hittiä – myös molemmat käsiparkani murtuivat juhannusta edeltävällä viikolla kun jälleen kerran pyöräilin Viiskulmassa vähän turhan vikkelästi ajatukset jossakin aivan muualla. Keskittymistä hetkeen joudun vieläkin harjoittelemaan, joskus tuolla mietintämyssyssä on niin monta juttua käynnissä, että sitä unohtaa täysin kävelevänsä, juoksevansa, ajavansa pyörällä tai vaikkapa olevansa ruokakaupassa. 

Vuodesta jäi myös mieleen monta hauskaa tapahtumaa, konsertteja, festareita, mukavia iltoja kavereiden kanssa ja perheen kanssa vietetyt hetket. Toivon, että sellaiset asiat jäävät mieleen myös tästä vuodesta. Nyt elämässäni on uusi koti, uusi ihminen ja ihana tulevaisuus edessä. Hyvästi vuosi 2016, vaikka monella tapaa murjoit minua, en ikinä unohda sinua. Tervetuloa vuosi 2017, ollaan hyviä toisillemme.