Ajatuksia ajankäytöstä ja elämän prioriteeteista
Olen kuunnellut salilla treenatessani ja työmatkoilla Suplasta Anna Perhon Antisäätäjä: fiksun ajankäyttäjän opas -äänikirjaa. Olen aina tykännyt Anna Perhon hauskoista kolumneista ja kirjoista, mutta myös tämä asiallinen ajankäyttöön pureutuva opas on hyvin kirjoitettu ja se herättää paljon ajatuksia. Aivan, ”herättää” on hyvä sana päässäni virkoaville ajatuskuluille tätä kirjaa sulatellessani.
Mitä olen oppinut?
Elämässä on tärkeää osata priorisoida. Olen hirveän huono tekemään päätöksiä, mutta asioiden selkeä prioriteettijärjestykseen asettaminen auttaa myös siinä. Kun tiedostat, mikä sinulle juuri nyt on tärkeintä, tiedät myös mitä päätöksiä tehdä ja mihin priorisoida ajankäyttöäsi. Jos perhe on sinulle kaikkein tärkein, saatat joutua sanomaan ei ylennykselle. Mutta päätöksen tekeminen ei tunnu enää yhtä pahalta, kun tiedostat mikä elämässäsi on juuri nyt tärkeintä. Omien arvojen listaaminen on kaiken lähtökohta ja arvomaailmaa kannattaa myös säännöllisesti tarkistaa ja pohtia.
Opi sanomaan ei oikeille asioille. Ein sanomisesta puhutaan varmaankin kaikissa elämänhallinnanoppaissa, mutta oivaltavaa kirjassa oli mielestäni se, että ein sanomisen voi suhteuttaa myös elämäsi prioriteettilistaan. Jos sanot tälle ei, vapautuuko elämässäsi aikaa sille tärkeämmälle asialle? Tykkään nähdä kavereita viikolla töiden jälkeen, mutta salilla käyminen on terveyteni kannalta äärimmäisen tärkeää, etteivät hartiani jämähtäisi täysin toimistotöissä ja en kärsisi päänsäryistä. Siksi priorisoin kolmena iltana viikossa liikuntaa, mutta varaan vapaaksi vähintään yhden illan kavereiden kanssa, koska sosiaalinen elämäkin on todella korkealla elämäni tärkeysjärjestyksessä. Joudun siis toisinaan sanomaan ei kivoille illallisille tai kahvitteluille, mutta löydän niille kyllä aikaa myöhemmin.
Koskaan ei ihmisellä ole ollut yhtä paljon aikaa säästäviä vempaimia, kuten kodinkoneita, kommunikaatiovälineitä, kulkuneuvoja, sovelluksia ja god knows what. Mutta koskaan emme myöskään ole olleet näin kiireisiä. Nuo vempaimet hallitsevat elämäämme ja mitä enemmän meillä niitä on, sitä enemmän huomiota ne kaipaavat ja sitä kiireisempinä pysymme. Ajan säästämiseksi hankitut välineet tekevät meistä kiireisempiä kuin koskaan. Hillitse keskittymistä ja aikaasi vievien tahojen valtaa ja minimoi niiden huomioiminen. Olen nyt esimerkiksi poistanut käytöstä push-notifikaatteja monista sovelluksista, jotta huomiotani ja aikaani ei jatkuvasti vietäisi pois tärkeämmiltä asioilta.
Jos haluat muutosta elämääsi, tee konkreettisia ja tarpeeksi pieniin osiin lohkottuja päätöksiä, jotka edistävät muutosta ja listaa ne paperille. Konditionaalissa puhuminen ei vie sinua yhtään mihinkään, eikä muutosta tapahdu. ”Minun pitäisi syödä enemmän kasviksia” on paljon heikompi esitys kuin ”Syön joka aamu puuron päällä desin marjoja”. Voin muuten tässä sivuhuomiona mainita, että kotimaisten marjojen syöminen on ainakin pitänyt minut terveenä koko syksyn! Hyvä pieni arjen teko, jolla on vaikutusta isommassa kuvassa.
Jos unelmoit jostain, älä syytä epämääräisiä kiireitä unelman toteuttamisen lykkäämisestä. Jos unelmat sysää sivuun, muuttuu ihminen marttyyriksi, joka muuttuu katkeraksi siitä, ettei hän koskaan saa tehdä sitä mitä hän haluaa. Tee töitä unelmiesi eteen pienissä arkeen mahtuvissa paloissa. Jos vaikkapa unelmoit oppivasi jonkin uuden taidon, treenaa asiaa edes puoli tuntia päivässä. Puoli tuntia päivässä on 3,5 tuntia viikossa, ja siinä aikana ehtii jo aika paljon. Puhumattakaan siitä, mitä tuo tuntimäärä tekee vuodessa! Ja samalla olet matkalla kohti unelmaasi. Tällä logiikalla voidaan puhua myös esimerkiksi rahan säästämisestä jotakin unelmaa varten. Kun tekee päivittäin töitä tavoitteensa eteen, elää myös onnellisempaa elämää, koska on matkalla unelmiinsa.
Tämmöisiä ajatuksia tuo kirja herätti minussa näin arkisena tiistai-iltana. Olisi kiinnostavaa jutella tästä lisää, jos teillä on ajatuksia aiheesta? Olisi myös tosi mielenkiintoista kuulla, millaisia unelmia teillä on ja mitä teette aktiivisesti niiden edistämiseksi?