Taianomainen ilta Firenzessä
Tässä kesän viimeisinä viikkoina on kiva muistella vähän mennyttä kesää. Nämä kuvat otettiin Italian reissun ensimmäisestä kohteesta, eli Firenzestä. Olen joskus yläasteikäisenä 1900-luvulla viimeksi käynyt Firenzessä eli aikaa siitä on ehtinyt vierähtää. Toisaalta noiden kultaisten kupoleiden ja adonispatsaiden keskellä tallustaessa ei ole niin väliä onko kyseessä vuosi 2018 vai 1218. Ja se onkin Firenzen paras puoli! Eihän näissä kuvissa kannattaisi jotain Mangon kolttua kuvata, vaan ennemminkin tuon seppelepäisen ukkelin upeaa kaapua. Hieno sirpittäjäkin hänellä on vieressään.
Mekko: Mango / Laukku: Furla / Kengät: Aldo / Aurinkolasit: Ray Ban
Ylipäätään Firenzessä kävellessä oma elämä tuntuu murheineen aika mitättömältä kun katselee tuota tuhansien vuosien aikana kerättyä rakennus- ja taideloistoa. Tässä minäkin nyt kuitenkin nökötän kirkon portailla ja liityn siihen miljoonien ihmisten joukkoon, jotka vuosisatojen saatossa ovat tästä kävelleet. Kuin sininen pisara valtameressä.
En nyt lähde avaamaan jokaista kiertämäämme nähtävyyttä, koska sitä varten on mielestäni satoja parempiakin nettisivuja. Voin vain todeta, että heinäkuinen Firenze oli polttavan kuuma, illat auringonlaskuineen huumaavan kauniita, arkkitehtuuri äärimmäisen kuvauksellista ja mielenkiintoista, ruokaa ei varmasti tässä yhteydessä tarvitse edes mainita, kyllähän te tiedätte. Gelatot, gnocchit, salaatit, pastat… Pikkuisia kujia täynnä kiinnostavia muoti- ja designputiikkeja, paljon kenkiä ja laukkuja. Hyvää kahvia, kylmää ja raikasta valkoviiniä.
