Paris, Dear Friend & I
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nimittäin matkaraportti pääsiäismatkastamme Pariisiin, joka jo maaliskuun lopussa loisti magnoliapuiden kukkiessa kevätauringossa. Kohde olisi ollut täydellinen romanttinen getaway, mutta yhtä hyvin tämä jokaisen tuntema Euroopan helmi palveli myös minua ja rakasta ystävääni. Olimme jälleen hyvissä ajoin liikkeellä kun puolisentoista viikkoa ennen pääsiäistä heräsimme haaveilemaan yhteisestä reissusta. Vietimme monta monituista tuntia surffaten matkavaihtoehtoja ja ideat kävivät yhä epätoivoisemmiksi, mitä kauemmin Kayakin lentodiilejä vertailimme. Kun kaikki kohteet oli selattu Kokkolasta Kanadaan, pelkäsimme jo joutuvamme Vantaan Flamingoon kokoamaan Kinder-yllätyksiä. Onneksi otimme kuitenkin järjen käteen (pankkitili olisi tästä kyllä jyrkästi eri mieltä) ja maksoimme luultavasti viisinkertaisen hinnan Pariisin lennoista. Ei kuitenkaan kaduttanut, niin mahtava pitkä viikonloppu meillä siellä oli.
Kun lennot oli vihdoin varattu, alkoi armoton AirBnB-hekumointi. Vaikka kyseessä oli pääsiäisen pyhäpäivät, oli majoituksesta lähes runsaudenpulaa ja valinnanvaikeus oli käsinkosketeltava. Kumpikaan ei ollut kolmenkymmenen vuoden kunnioitettavaan ikään päästyämme koskaan käynyt Pariisissa ja siksi emme oikein tieneet missä kannattaisi majoittua. Olimme kuitenkin kuulleet viihtyisistä kaupunginosista kavereilta ja blogeista ja majoituspaikaksi valikoitui kaunis ja boheemi Montmartre. Pieni kaksio sijaitsi vanhan talon ullakkokerroksessa ja loputtomat kierreportaat käveltyämme emme joutuneet pettymään. Asunnonomistajat olivat varanneet meille ihanaa valkoviiniä heidän vanhempien maatilalta ja pitkään kypsytettyä juustoa, jotta viikonloppumme Pariisissa voisi alkaa täydellisen ranskalaiseen tapaan. Mukana oli myös vinkkejä lähialueille, joita käytimmekin aika ahkerasti. Siksi pidänkin AirBnb:stä, kokemuksista uusista kaupungeissa tulee yleensä autenttisempia ja turistikin saa vilauksen ”oikeasta” elämästä vieraassa maassa.
Pääsiäinen oli Pariisissakin suklainen ja pikkukojut pursuilivat kauniita käsintehtyjä suklaapupuja ja upeita leivoksia. Nautimme tosiaan tyttömäiseen tapaan lomastamme ja ostimme kotiin kuohuviiniä ja makeita herkkuja. Muutenkin ruoka oli erinomaista, eihän sitä muuta voisi Pariisilta odottaakaan. Aamu oli ihana aloittaa kuumalla vahvalla kahvilla ja croissantilla, kliseistä ehkä, mutta eihän sitä hyväksi koettuja ja täydellisyyteen hiottuja tapoja kannata mennä kyseenalaistamaan.
Koska olimme kyseisessä kyläpahaisessa ensimmäistä kertaa, piti jokainen kultainen kupoli käydä katsastamassa. Huomioita matkan varrelta:
– Karttojen mittakaavoja olisi hyvä pitää tarkemmin silmällä. ”Tuohan on ihan tuossa kadun päässä” voi tarkoittaa tuntikausien vaellusta…
– Vaikka lenkkarit eivät sovi miettimääsi asuun, olisi ne silti ehkä olleet 12 tunnin köpöttelyn jälkeen olleet jalkojesi paremmat ystävät kuin ne nätit nilkkurit, joita vihasit sydämesi pohjasta illalla.
– Mikä mielihäiriö minuun iski yläasteen kasilla kun opettelin saksan sijamuotoja, mutta en sanaakaan ranskaa? Päätteleminen, arvailu ja arpominen olivat kovasti käytettyjä keinoja ruokalistoja tulkitessa.
– Muun Euroopan (ja Amerikan) katujen piti kumista tyhjyyttään, koska kaikilla muillakin oli ollut sama idea kuin meillä: ”Hei kulta, vietetäänkö pääsiäinen Pariisissa”. Jono Louvreen vaatimattomat neljä tuntia, bussit ja metrot tupaten täysiä, Sacre Coeuria tuskin erotti ihmiskuorrutuksen alta ja ostoskeskukset olivat kuin muurahaispesiä.
Tärkein huomio koko matkan aikana oli kuitenkin, että mukaan kannattaa ottaa vain parasta seuraa. Olin uskomattoman onnekas matkaseuralaiseni suhteen, joka suorastaan säteili! Harvoin olen nauranut niin paljon kuin Pariisissa, kiitos siitä kuuluu ihanalle ystävälleni! En voi kylliksi kiittää sinua tästä matkasta.
