Joskus elämässä kohtaamme kipeitä ja vaikeita aikoja, jolloin stressitasot kohoavat taivaisiin. Olen joutunut elämään sellaista aikaa viimeiset pari kuukautta ja voin siis puhua tässä yhteydessä myös omasta kokemuksestani. 

Kun asiat alkoivat todella kulminoitua, huomasin itsessäni yhden asian. Halu treenata laski, koska yksinkertaisesti en kokenut sille enää löytyvän voimia, eikä oikein asioita järjestellessäni aikaakaan. Mieltäni kalvoi huono omatunto siitäkin, pilaanko kevään hyvin sujuneen treeniputken ja vaikuttaako tämä nyt kuntooni ja kertyykö minulle stressin myötä kiloja. Luin hiukan aiheesta ja itseasiassa merkittävästi kuormittavien elämäntilanteisiin ei suositella kovaa treeniä. Vaikka liikunta useimmiten on stressiä lievittävää ja auttaa jaksamaan, voi se uupuneena vaikuttaa päinvastaisesti. Huomasin sen itsekin muutaman kerran lenkkipolulla. Yleensä juokseminen tekee energiseksi, nyt se tekee minut yhä väsyneemmäksi ja ylivirittyneeksi, niin että valvon aamuöisin.

Stressaantuneelle mielelle suositellaankin rauhallisia lajeja kuten kävelyä, joogaa, venyttelyä, uimista tai rauhallista pyöräilyä. Myös hengitysharjoituksia suositellaan. Itse olen kävellyt valtavasti, kuunnellut podcasteja ja musiikkia ja ollut paljon ulkona. Sitä en jättäisi ikinä pois, vaikka lähiviikkoina olenkin karsinut salitreenistä ja juoksemisesta. Uskoisin rankemmillekin lajeille löytyvän pian voimavaroja ja intoa, kunhan ensin pääsen hellittämään hiukan. 

Oletteko huomanneet itsessänne samaa, vai treenaatteko kahta kauheammin jos stressitasot nousevat?