Luin jokin aikaa sitten kirjan The Highly Sensitive Person, jonka on kirjoittanut Elaine N. Aron. Kirja käsittelee erityisherkkyyttä, josta on viime vuosina alettu puhua yhä enemmän. Tiedän olevani herkkä ja siksi aihe tuntui kiinnostavalta ja toivoin löytäväni siitä joitakin työkaluja siihen, miten hallita herkkyyttäni ja ymmärtää itseäni paremmin. Haluan nyt alkuun myös mainita, että tämä teos ei kuulu self help -opusten maailmaan, vaan kyseessä on tieteellisten tutkimusten pohjalta kirjoitetettu teos ja kirjailija on psykologian tohtori. 

Viitteitä erityisherkkyydestä voi kirjan mukaan löytää mm. näistä asioista:

– Inhoatko kovia ääniä, sireenejä, ihmismassoja, voimakkaita tuoksuja?

– Onko sinulla hermostunut olo, jos sinulla on paljon tehtävää lyhyessä ajassa?

– Vältätkö väkivaltaisia elokuvia ja sarjoja tai kauhuelokuvia?

– Tunnetko kiireisinä päivinä tarvetta vetäytyä hetkeksi omiin oloihisi? Tai toivotko vilkkaissa juhlissa pääseväsi hetkeksi hengähtämään itseksesi?

– Järjesteletkö elämääsi niin, että välttelet stressaavia tai kuormittavia tapahtumia tai tilanteita?

– Oletko todella herkkä havaitsemaan tuoksujen, taiteen, valaistuksen ja makujen vivahteita?

– Onko sinulla rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä?

– Olitko lapsena vanhempiesi ja opettajiesi mielestä ujo tai herkkä?

Nuo asiat viittaavat yliherkkyyteen. Voin kyllä myöntää, että lähes kaikki yllämainitut kohdat osuvat yksiin ainakin minun kohdallani. Kauhuleffoja en katso muutamien unettomien öiden jälkeen enää ollenkaan, elämä pääni sisällä on välillä sanotaanko upporikas, saatan hermostua esimerkiksi äkillisistä kovista äänistä, rakastan taidetta, muotoilua, arkkitehtuuria ja muotia. Olin lapsena tosi ujo. Se, että minulla on paljon tehtävää lyhyessä ajassa saa minut kuitenkin usein innostumaan ja painamaan kahta kauheammin. Kyllä tiedän stressin tunteen olevan siellä, mutta ehkä olen oppinut käyttämään sitä voimavarana. 

Tuo onkin kohta, jota kirjassa painotetaan. Moni erityisherkkä oppii elämään ”ongelmansa” kanssa. Vaikka he eivät luontaisesti olisi ehkä parhaita tietyissä stressaavissa tilanteissa, ovat he oppineet ajan saatossa luovimaan niissä ja ehkä jopa nauttimaankin niistä, koska tilanteet tuovat heille mukavasti myös haastetta. 

Aronin mukaan erityisherkkiä on 15-20 % väestöstä, eli kyseessä on iso osa populaatiosta. Kyseistä piirrettä on havaittu myös monissa eläimissä. Erityisherkkyys on kuin eloonjäämisstretegia, joissa yksilö tarkkailee ja harkitsee, ennen toimimista. Intensiivinen tarkkailu ja kaiken huomioiminen vie kuitenkin paljon ihmisen aivokapasiteetista, jonka johdosta hän voi usein kokea itsensä ylikuormittuneeksi tai ylistimuloituneituneeksi. 

Koen olevani hyvä aistimaan jännittyneisyyttä, ärtyneisyyttä ja muutenkin tunnelmia muissa ihmisissä ja tilanteissa. Saatan voida erittäin huonosti tilanteissa, joissa joku toinen kohauttaisi olkapäitään ja jatkaisi omaa juttuaan. Koen tärkeäksi, että ihmisillä ympärilläni olisi hyvä olla ja yritän siksi myös puhua avoimesti myös vaikeista asioista. En kestä jännittynyttä ilmapiiriä, enkä tukahdettuja tunteita. 

Herkkyydestä on hyötyä ja siitä on yhtä lailla myös haittaa. On ihanaa voida iloita valtavasti pienen pienistä asioista, kuten auringosta kasvoillani parvekkeella. Tai kauniista tulppaaneista pöydällä tai jostakin hyvästä vitsistä, jonka kaverini kertoi. Mutta on myös kamalaa joutua tuskailemaan, jos koen itseeni kohdistuvaa ärtymystä, kiukkua tai kritiikkiä. En silti haluaisi olla erilainen. Elämä olisi ehkä tasaisempaa ja helpompaa, mutta samalla varmaan aika paljon tylsempää. 

Kirjassa mieleenpainuvaa oli myös huomio siitä, että herkkyyttä arvostetaan eri tavoin eri kulttuureissa. Maissa, joissa herkkyyttä ei arvosteta, herkillä on usein heikompi itseluottamus. Kun ihmiselle sanotaan lapsesta asti, että hänen ei pitäisi olla niin herkkä, hän kokee itsensä vääränlaiseksi ja poikkeavaksi. Esimerkiksi Aasiassa herkkää ja tarkkailevaa ihmistä arvostetaan ihmistyypeistä kaikkein eniten ja siellä he saattavat olla hyvinkin itsevarmoja. 

Aronin mukaan yliherkkyys ei missään tapauksessa tee ihmisestä virheellistä. Päin vastoin, yliherkät voivat olla erittäin tehokkaita työssään ja ovat hyvinkin luovia. He osaavat myös parisuhteissaan ja muissa ihmissuhteissaan olla huomioivia ja ajattelevat toisen tunteita. Tuo voi olla helpottava tieto monelle herkälle. Et ole viallinen, vaan sinussa on arvokkaita piirteitä, joista on hyötyä monella elämänalueella.

Suomeksi tuo teos löytyy nimellä Erityisherkkä ihminen. 

Olisi kiva vähän keskustella tästä, jos kiinnostuneita löytyy? Koetko olevasi herkkä ja miten herkkyys on vaikuttanut elämääsi ja valintoihisi?