Farkut: Zara / Farkkupaita: H&M

Tänään päätin pyhittää päivän itselleni. Tiedättekö tunteen, kun joskus vain kaipaa yksinoloa ja pientä erakoitumista omien ajatusten kanssa? Olin eilen entisten työkavereiden kanssa syömässä ja ulkona ja ilta oli oikein mukava. Tuntuu mahtavalta, että työpaikan jätettyään ei vanhat kollegat kuitenkaan katoa elämästä ja jutut jatkuvat kuten aina ennenkin. Tänään olen kuitenkin ollut aika väsynyt illan valvomisesta ja puuhastellut kotona ja kävellyt pitkän lenkin talvimaisemissa merenrannassa. 

Joskus nuorempana luulin olevani jotenkin outo ja erilainen, kun väsyin helposti erittäin sosiaalisesta elämästä. Olen aina tykännyt nähdä kavereita ja elänyt paikoitellen aika vilkastakin bile-elämää, mutta kokenut kuitenkin kaiken sen vastapainona usein tarvetta olla yksin. Ymmärsin vasta myöhemmin, että osa ihmisistä on vain sellaisia. Introvertti ihminen voi rakastaa seurassa olemista ja uusien ihmisten tapaamista, mutta kaipaa myös paljon omaa tilaa. Viikkokausien reissut Balilla isossa seurassa tai dorm-huoneen jakaminen Ausseissa useamman henkilön kanssa ovat olleet minulle erittäin uuvuttavia kokemuksia, vaikka kuinka pidin ihmisistä, joiden kanssa reissasin tai asuin. Saatan liiallisesta sosiaalisuudesta muuttua hiljaiseksi tai väsyneeksi ja olen vasta myöhemmällä iällä oppinut tunnistamaan syyn näille tunteille. 

Minusta on hienoa, että tästäkin aiheesta on enemmän alettu puhua. Aiemmin pidettiin normaalina, että jokainen ihmisen pitää koko ajan olla sosiaalinen ja seurallinen ja ujous nähtiin huonona piirteenä ihmisessä. Nykyään on kuitenkin enemmän alettu arvostaa myös ujompien ja pohtivimpien ihmisten vahvuuksia, joihin saattavat kuulua esimerkiksi hyvät kuuntelutaidot, analyyttinen ajattelutapa ja rauhallisuus. Itsekin olen alkanut arvostaa tätä ominaisuutta itsessäni ja uskallan rohkeasti elää siten, kuin koen itselleni ja omalle jaksamiselleni parhaaksi. 

Uskon, että introverttejakin on laidasta laitaan ja ihmistyypit vaihtelevat. Itselleni riittää usein hyvin vaikkapa muutaman tunnin tai yhden päivän pieni erakoitumisvaihe ja sen jälkeen olen taas innolla mukana sosiaalisessa elämässä. Tunnistatteko näitä piirteitä itsessänne ja onko teillä tapana joskus ottaa aikaa vain itsellenne?

Ihanaa lauantaita <3

PS. Mitäs tykkäätte kokofarkkuasusta muuten?