Folke Westin naispuolinen versio täällä taas hei! Ja tervetuloa Kuubaan. Tänään tutustumme Viñalesin alueeseen, sen sademetsään, sikarintuotantoon, luoliin ja muihin kuubalaisiin ihmeisiin.

Kun tosiaan olimme aikamme pällistelleet Havannaa, ajattelimme, että olisi kiva nähdä paljon puhuttu Viñalesin alue. Aluehan kuuluu Pinar del Rion alueeseen ja sijaitsee Kuuban länsiosassa. Löysimme eräästä hotellista lopulta matkatoimiston, jossa myytiin melko vastahakoiseen tyyliin näitä retkiä. Selatkaa tosta kansiota ja ostakaa jos huvittaa. Tai jättäkää ostamatta. Ja minähän en kerro mitään mitä retket pitävät sisällään. Se oli lähinnä saamamme ”asiakaspalvelun” taso. Mutta siihenhän oli jo totuttu. Päädyimme sitten noin 70 euron hintaiseen Viñalesin retkeen, nouto aamulla klo 7. 

Alueelle ajettiin noin kolmisen tuntia. Tällä kertaa vahingosta viisaantuneina olimme varanneet mukaan eräästä leipomontapaisesta löytämiämme erikoisia keksejä, jotka muistuttivat jäätelötötteröiden vohveleita, mutta maistuivat pahvisimmilta. Ne oli ainoat, mitä oli tarjolla. Näitä pahvivohveleita narskutellessa koki kyllä olevansa lomalla! Noo, ihan hyviä ne oli ja piti nälän loitolla. Ensin meidät vietiin aamutuimaan rommitehtaalle. Tehtaan seinät oli jo kaupungilta ja tienvarsilta tuttuun tapaan kuorrutettu Che Guevaran kuvilla ja iskulauseilla. Tehtaalla haisi kuin Apollon narikkajonossa, alkoholinkatku oli tyrmäävä. Kaikki työvaiheet näytti olevan melko manuaalisia. Meille tarjottiin tietenkin myös maistiaisia ja matka jatkui iloisesti. 

Sitten vuorossa oli upea näköalapaikka erään kauniin hotellin vieressä. Sademetsät ovat vaikuttavia, niiden loputon vehreys antaa jonkinlaista toivoa tähän lämpenevään ilmastoon. Kuuba oli uskomattoman vihreä ja kaunis maa kaiken kaikkiaan, odotin ehkä enemmän kuivuutta, onneksi näin!

Lounas nautittiin kalliomaalauksen alla. Saimme lounaalla perinteistä kuubalaista ruokaa, josta taisinkin kirjoitella aiemmin. Riisiä, papuja, perunaa ja lihaa. Alkuun tilasimme myös uskomattoman herkulliset Pina Coladat. Jos luulee, että ei tykkää Pina Coladasta, ei ole maistanut kuubalaista versiota. Tuoreesta ananaksesta ja kookoksesta blendattu drinkki oli taivaallinen! Pöytään pantiin kiertämään myös pullo rommia, ja jokainen sai maustaa drinkin makunsa mukaan. Sen sai nauttia myös natural, eli ihan alkoholittomasti. Päälle oli myös ripoteltu kanelia, joka oli aika jännä lisä juomaan. 

Sitten lähdimme kohti sikaritilaa. En itseasiassa edes maistanut yhtäkään sikaria matkalla, mutta näin kyllä tiluksia ja tuotantoa. Paikka oli sisämaassa ja siellä oli niin kuuma, että eräs espanjalainen nainen pyörtyi keskelle kivilattiaa. Onneksi hänelle ei käynyt sen kummemmin… Ehkä hän oli innostunut Pina Coladansa kanssa, kuka tietää.

Näin niitä sikarinlehtiä kuivateltiin. Majassa olevassa kyltissä luki ”Tupakointi kielletty”. Tuo varasto kun roihahtaisi tuosta, niin voisi häkä- terva- ja nikotiini vähän estää hapensaantia koko porukalla. Itse menin tietysti tekemään tuttavuutta farmin eläinten kanssa tupakanlehtien tuijottelun sijaan. 

Tämmöiset uljaat yksilöt vilvoittelivat puun alla. Lopuksi saimme nähdä sikarinrullaamista ja sitten toki niitä myytiin turhia tuputtamatta. Ostimme appiukolle parit pötköt mukaan ja kävimme myöhemmin muuten myös keskustan Cohiba-kaupassa ostamassa ihan merkkituotteet hänelle myöskin. 

Sellainen reissu se! Opastus oli retkellä muuten oikein hyvä, joskus sitä saa kyllä enemmän omatoimimatkailun lomassa matkasta irti, jos lähtee ihan perinteiselle turistiretkelle. Opas puhui espanjaa, englantia ja saksaa ja kertoi paljon yhteiskunnasta ja sen tavoista ja säännöistä. Ihan mielenkiintoinen kokemus tuokin. Kiinnostaisiko teitä lähteä Kuubaan?