Kylläpä tästä reissusta riittää sepustettavaa, mutta jatkan nyt kuitenkin kun materiaaliakin on niin paljon, että kovalevyä pakottaa. Niin tietokoneen kuin tuon mun blondin tukan peittämän pääkopan, joka kyllä kaipaisi pientä reboottausta aina välillä. Jututkin menee siihen suuntaan että taisin saada tuosta kookospähkinästä osumaa siellä palmun alla. Mutta hyvää oli! 

Kuten kerroinkin, oli Havanna siinä kesäkuun korvilla aika korventava mesta, ja sieltä kaipasi vähän rannalle tuulettumaan aika ajoin. Siksi nappasimmekin kahtena päivänä bussin Havannan keskustasta lähirannoille Playa del Esteen. Bussi maksoi 5 euroa per turre, ja lippuun kuului menopaluu. Eihän siellä euroilla maksettu, mutta 5 CUC:ia vastaa noin viittä euroa. Kokeilimme kolmesta rannasta kahta ja kaikki olivat yhtä hienoja, kuten kuvasta näkyy. Pienenä vinkkinä kerron, että kannattaa ostaa mitä tahansa teille siellä myydäänkään. Eväitähän on tunnetusti aika vaikea mistään hommata mukaan (ellei maitojauhe sellaisenaan maistu) ja ravintoloita tuolla ei luonnollisesti pahemmin näkynyt. Siksi mangokauppiaat, kookospähkinäukot ja muut kaupustelijat otettiin avosylin vastaan. Ensimmäisenä päivänähän teimme sen virheen, että kieltäydyimme noista hyväntahdon lähettiläiden armolahjoista, ja niin siinä kävi että paluubussin oltua myöhässä yli puolitoista tuntia, alkoi jopa huulille kuivunut merisuola maistua hyvältä pahimpaan nälkään. 

Seuraavana päivänä tämä jumalten nektari pääsi oikein arvoiselleen paikalleen kuvaan, kuin itse Hamlet olisi sitä pidellyt. Pidin sille puheenkin. On tärkeää on juoda kookosvettä, koska siinä on ravitsevaa hedelmäsokeria ja nestettä. Tämän ihmeen avulla selvittiin jälleen yksi rantapäivä. Joo, mun aivot taisi pehmittyä vähän siellä kuumuudessa! Vielä olisi teilläkin pari matkakertomusta kestettävänä, ainakin tulossa on Vinales ja tietysti se paljon puhuttu Florida!