Olipa kiva viikonloppu! Sellainen, jota maanantaina jo haikailee, ja jonka voimin jaksaa hyvin taas tuolla palavereiden ja aikataulujen viidakossa. Perjantaina oli rento koti-ilta ja lauantaina heräiltiin aikaisin, ajettiin auto Krunaan parkkiin ja tehtiin pieni kävely. Kävely ei sinänsä ollut mitään ihan herkkua, ulkona oli aika kova pakkanen ja tuuli laski ruumiinlämpöä potenssiin hypotermia. Koita siinä nauttia auringonpaisteesta ja maisemista. Ainoa ajatus noissa oloissa on ”Haluan sisään, sisään, sisään”. Osuimme sitten Tuomiokirkolle ja ehdotin siinä, että käydäänpä sisällä vähän katselemassa eli sulattelemassa talvihorrokseen vaipuneita käsiä. Jollain toisella oli vielä kehnompi tuuri, nimittäin sisällä oli juuri hautajaiset menossa. Ei menty sisään, vaan matka jatkui.

Koska pöytävaraukseen oli vielä aikaa, kävimme muutamassa niistä monista monituisista design/käsityö/printtikangaskassi/pannunalunen/huovutustyö-putiikeista ja ostin kaverilleni jonkin käsinpainetun synttärikortin. Sitten oli aika saattaa päätökseen tuo vuosisadan kulttuurikävely ja kruunata se brunssilla. Olihan kroppapoloiseni jo altistunut ainakin 200 metrin kävelymatkalle ja aamun ”syön varmuuden vuoksi vähän aamupalaa ettei verensokeri laske”-aamupalasta alkoikin jo olla ne hurjat 2,5 tuntia. 

Saimme joululahjaksi lahjakortin Sunnin brunssille. Sunn on tunnelmallinen ravintola Senaatintorilla ja luinkin, että talo on rakennettu jo vuonna 1770. Rakennuttaja oli kauppias Per Hansson Sunn, sieltäpä siis nimikin on peräisin. Paikka on hyvin perinteinen ja pöydissä oli puhtaanvalkoiset liinat ja maljakoissa punaisia neilikoita. Ruoka oli oikein hyvää, valinnanvaraa ei ollut valtavasti, mutta kaikki oli laadukasta ja maukasta. Söin quischea, savulohta, porkkana-inkivääri-keittoa, melonisalaattia, herkullista lämmintä leipää ja jogurttia. Jälkiruokapöydässä ei oltu säästelty, tarjolla oli kermakakkua, suklaamoussea, croissanteja, kinuskikastiketta, hedelmiä ja juustoja. Lisäksi meille tarjoiltiin kuohuviiniä ja kahvia. Meille oli toiveestani varattu vieläpä ikkunapöytä, josta saattoi katsella Tuomiokirkon portailla hassuttelevia turisteja ja seurata lauantain vilinää ja sporan kolinaa. 

Sunn löytyy kuvan oikeimmanpuoleisesta talosta, Café Engelin yläkerrasta. Voin kyllä ehdottomasti suositella paikkaa, hyvin klassinen ravintola, jossa ruoka on oikein maukasta. Mukava paikka, johon veisin mielelläni vaikka turisteja tai vanhempia ihmisiä, jotka arvostavat klassista ruokaa ja miljöötä. Loppuun vielä erinomainen joululahjavinkki! Osta kaikille tutuille ja sukulaisille brunssilahjakortit. Kaikki tykkäävät brunssista ja jokaisella on pari tuntia aikaa siihen. Itse ainakin arvostin tuota kovasti. 

Oletteko kokeilleet Sunnin brunssia? Mitä piditte?