Tulin laguuneilta hetkeksi viilentymään kahvilaan ja kirjoittamaan tätä, lupaan ladata tänne kuvia paremmalla ajalla ja kun saan kamerani tyhjennettyä. Olen nyt ollut reissussa jo viidettä päivää ja on ollut tapahtumarikasta tämä aika täällä Australian itärannikolla. Lensin ensin lauantaina Cairnsiin ja koska en ollut sen tarkemmin reissuani lentoja bookatessa suunnitellut, huomasin vasta myöhemmin että ”lähistöllä” sijaitseva Whitsundays sijaitsee vaatimattoman 11 tunnin bussimatkan päässä. Ei siinä auttanut kuin varata Greyhoundin sivuilta bussiliput ja lähteä kohti etelää heti sunnuntaiaamuna klo 8. Olin monelta kuullut, että Whitsundays on yksi Australian hienoimmista paikoista ja pitihän se kokea. Tulin Airlie Beachille sunnuntai-iltana pitkän bussissa oleilun jälkeen. Bussissa ei kyllä ollut valittamista, löytyi nahkapenkit, ilmastointi, wifi ja usb-laturit. Samaa ei voi sanoa ensimmäisestä hostelliyöstäni Cairnsin Corona Backpackerissä. Itseäni ei pitkän työpäivän ja lentomatkan jälkeen yhtään ilahduttanut 19-vuotiaiden backpackereiden bileet käytävillä. Aamulla vessojen lattioilla oli verta. Siinä ainakin yksi paikka mihin en enää koskaan tule palaamaan!

Airlie Beachilla majoituin Backpackers By the Bay-nimiseen hostelliin ja paikka oli aivan ihana. Siisti, erittäin hyvä palvelu ja leppoisa tunnelma. Nukuin neljän hengen naisten dorm-huoneessa, ja tutustuin siellä kahteen mukavaan tyttöön, joiden kanssa myös voitettiin hostellin jokailtainen tietokilpailu jopa kahdesti. Ehdittiin myös juhlia italialaisen Serenan 31-vuotissynttäreitä, ennen kuin tiemme erkanivat. Meistä jokainen oli nimittäin etukäteen varannut purjehdusretket ja satuimme eri laivoille. Itse olin varannut kolmen päivän purjehdusretken Mandrake-nimisellä paatilla, mutta kun tulin aamulla satamaan, kävikin ilmi, että minut olikin sijoitettu 26 hengen Avatar-trimaraaniin. Se oli kyllä ihan positiivinen juttu, Mandrake oli kuulemma vain 12-hengen vene ja paljon epämukavampi. Kerron lisää siitä mahtavasta seikkailusta kun saan kuvat tänne, paikkaa ei nimittäin kliseisesti sanat riitä kuvailemaan. Nyt vietän vielä yhden pitkän ja kuuman päivän täällä Airlie Beachillä ja illalla on taas suuri ilo levähtää Greyhoundin penkeillä, kun matka jatkuu kohti Cairnsiä. Perillä olen 5.30 aamulla.