Pelkäätkö pimeää?

Pitkät lumoavan kauniit kesäillat, jolloin tuijottelet mökkilaiturilta järven selälle ja on niin hiljaista ja valoisaa. Mikä niistä tekee niin ihmeellisiä? Tietenkin kaunis ympäröivä luonto ja täydellinen rauha, mutta eikö se olekin valo, joka tekee tästä kaikesta niin ainutlaatuista? Valo, joka on kuin huumetta meille pohjoisella pallonpuoliskolla elämäämme eleleville ihmisille. Nytkin kello lähentelee kahdeksaa ja pihakoivuihin paistaa vieläkin upeasti aurinko, värjäten niiden lehdet mehevän vihreiksi, lähes trooppisiin sävyihin. Tätä aikaa me odotamme koko vuoden, tätä me janoamme ja tästä yritämme ottaa kaiken irti veneillämme, mökeillämme, luonnossa kävellen ja puistoissa istuskellen. 

Olen itse yrittänyt nauttia valoisasta ajasta niin paljon kuin mahdollista. Teen usein lenkkejä vasta yhdeksän jälkeen, kun poluilla on rauhallista ja ilta-aurinko kimaltaa merenlahdella. Vaatteiksi riittää shortsit ja toppi, korvissa kivaa musiikkia. Lämmintä kesäilmaa on helppo hengittää ja kevyissä vaatteissa on mukava juosta. Tunnen olevani niin elävä ja onnellinen. Silti toisinaan lenkillä mietin myös, millaista suurin osa ajasta täällä Suomessa on. Sama lenkkipolkuni on esimerkiksi marraskuussa synkempää synkempi, maailmassa ei enää ole värejä, linnut ovat poissa ja korvia kylmää ikävästi tuivertava tuuli. Työmatkat kuljetaan pää painuksissa ja pimeys on läsnä joka hetki. En edes halua ajatella asiaa, mutta tiedostan että se saapuu elämäämme taas pian, ihan vääjäämättä. Olen tullut siihen tulokseen, että aidosti olen alkanut jopa pelkäämään pimeää. En tuon ilmiön tavanomaisessa merkityksessä, vaan pelkäämään pimeän vuodenajan lamaannuttavaa, väsyttävää ja ankeuttavaa vaikutusta. En odota sitä millään tapaa, enkä näe siinä mitään positiivista. Siksi halusinkin kirjoittaa aiheesta, koska se tuntuu minua niin paljon ahdistavan. Tiedän, että aiheesta puhuminen on näin keskellä kauneinta kesää lähes tabu, eikä pimeyttä haluta muistella. Silti mielestäni olisi tärkeää keskustella siitä, koska uskon että monella on samanlaisia tuntemuksia asian suhteen. Ehkä oikeanlainen asennoituminen ja pienet vinkit auttaisivat paljon sitten, kun syksy taas koittaa ja pimeys valtaa maan. Onko kukaan teistä miettinyt asiaa ja miten te suhtaudutte pimeään vuodenaikaan? Entä mitä positiivista näette pimeässä ajassa ja miten jaksatte sen läpi?