Ratsastusretki sademetsässä

Sain siis syntymäpäivälahjaksi ratsastusretken sademetsään. Bussi tuli aikaisin aamulla hakemaan hotellilta ja kävi poimimassa kymmenisen muuta tyttöä mukaan. Hassua, että mihin ikinä sitä meneekin, ei miehet koskaan ole kiinnostuneita hevosista. Noin 40 minuutin ajomatkan päässä oli upea vuorien ympäröimä alue, jossa hevoset saivat suurella alueella laukkailla laumoissa ja uida lammessa.

Meidät jaettiin kokemuksen perusteella eri tasoille ja itse pääsin kahdeksan vuoden kokemuksellani edistyneiden ryhmään, sitä pientä yksityiskohtaa sen kummemmin huomioimatta, että en ole istunut hevosen selässä viiteentoista vuoteen! Toinen hauska juttu oli, että minulle ilmoitettiin että pääsen jonon alkupäähän, koska hevoseni Bailey on ns. ongelmahevonen, jolla on tapana purra edelläolevaa hevosta, syödä myrkyllisiä kasveja ja ylipäätään riuhtoa ja kiukutella. Oli kuulemma uhmaikäinen teini tämä minun heppani. Meni se kuitenkin ihan hyvin, hevonen kyllä toi oman haasteensa tähän retkeen. Se puri toista kiltimpää hevosta kaksi kertaa. Laukatessa se pyrki sen viereen ja hyökkäsi hampaat irvessä sen kylkeen hampaillaan. Melkein koko retken ajan sillä oli korvat luimussa ja ohjaajien mukaan se on yleensä sellainen, mutta harvinaisen kiukkuinen tänään. Itse koitin vaan keskittyä saamaan sitä rauhoittumaan. Muuten retki oli todella upea, saimme ratsastaa syvällä joissa, jossa hevoset kahlasivat niin, että melkein koko satulakin peittyi. Näimme myös paljon varsoja ja suuren merikotkan, Sea Eaglen, joka oli pyydystänyt jotakin kynsiinsä. Lopuksi saimme vielä katsoa kuvia retkestä ja syödä ihania paikallisia hedelmiä ja kakkuja.