Uusi kampaus ja muutama luunmurtuma

Mun kesä on ollut vähän erilainen kuin muut kesät. Asun pitkästä aikaa Suomessa ja koitan totutella elämään täällä. Odotin kesää tosi paljon, onhan se täälläkin aina aika, kun tapahtuu enemmän ja kaikkialla on vilinää ja iloisia ihmisiä. Jottei kuitenkaan ihan pumpulilla tanssimista tämäkään kesä olisi, menin sitten ja kaaduin sopivasti juhannuksen alla pyörällä ja vahingoitin molemmat kädet aika pahasti. Luunmurtumia ja tikit leuassa. Koitin antaa tuon kuitenkaan liikaa olla masentamatta, pahemmalta tuntuisi jäädä kotiin makaamaan. Pikkuhiljaa vammat ovat lähes parantuneet ja kivut hellittäneet. Kai tätäkin kädetöntä kesää joskus muistelee nauraen… Kädetkin on asia, jotka ottaa itsestäänselvyytenä, mutta kun jokainen ovenavaus, kaupassakäynti, hiustenpesu, paidannapitus, maitotölkin avaaminen ja muut arjen askareet ovat kovan työn ja hampaidenkiristelyn tulos, niitä arvostaa aivan eri tavalla.

Siksi yksi piristävä asia tässä kesässä olikin kampaajallakäynti. Gyylin Jesse loihtikin taas tuttuun tapaansa ihanan kirkkaan blondin sävyn. Mikä siinä muuten onkin, että kampaajat onnistuvat aina suoristamaan hiukset niin kivasti ja itse ei koskaan onnistu siinä kotona? Varsinkaan näillä käsillä! Tässä vähän suttuisia selfieitä kampaamontuolista, olin kyllä tyytyväinen!