Viikonloppureissu Via Baltialla

Tuli tässä pari viikkoa sitten tehtyä pieni viikonloppureissu Baltiaan. Mulla oli synttärit ja oli kiva vaihtaa vähän maisemaa ja tehdä jotakin piristävää. Koska lomapäiviä ei oikein ole ehtinyt vielä kertyä, päätimme toteuttaa reissun viikonlopun puitteissa. Autolla Katajanokalle, auto Viking FSTR:n ja siitä sitten nokka kohti Tallinnaa. Olimme perillä Tallinnassa klo 20 ja yövyimme Go Hotel Shnellissä. Olin varannut hotellin ihan sijainnin vuoksi, ja koska meidän oli siellä tarkoitus vaan yöpyä, ei tasolla ollut niin väliä. Hotelli olikin aivan basic, mutta onneksi aivan vanhan kaupungin kupeessa, joten illalla ehdimme käväistä drinkeillä ja kävellä vähän tunnelmallisia katuja Tallinnassa. 

Seuraavana aamulla kävimme nopeasti hotellin aamupalalla, joka tosiaan ei ollut mikään kummoinen, mutta mukavaa että sellainen löytyi. Vähän puuroa ja kahvia napaan ja ulos. Lähtö oli nimittäin klo 8, jotta ehtisimme vielä ihmisten aikoihin Riikaan. Olin matkaa suunnitellessa ajatellut, että matkalla näkisi vähän pikkukyliä ja muuta mukavaa, mutta Via Baltia on oikeastaan vain suora tie metsien läpi Riikaan. Tie oli erittäin laadukas, liikennettä oli vähän ja matka meni kivasti musaa kuunnellessa ja pölistessä niitä näitä. Pysähdyimme kyllä Pärnussa, joka oli oikein hurmaava kaupunki. 

Hiekkarannat olivat kauniita ja valkoisia ja voin kuvitella että kaupunki herää kesäisin Hangon tapaan eloon. Rannalla oli kiva vähän jaloitella ennen matkan jatkumista. Kylmä oli kyllä kuin fan tuolla tuulisilla rannoilla, niin kuin varmaan tuosta kuvasta voi päätellä! Arkkitehtuuri Pärnussa on upeaa ja rannan tuntumassa oli myös tämä upea kylpylähotelli, jossa olisi varmasti kiva joskus käydä.

Sitten lähdimme kohti Latviaa! Rajalla ei ollut minkäänlaisia muodollisuuksia, sen kuin ajoi yli. Rajan huomasikin oikeastaan siitä, että sen läheisyydessä oli paljon Super-Alkon tyylisiä viinakauppoja halvan viinan metsästäjille. Näytti siellä parkkipaikoilla olevan suomalaisia autojakin. Ilmeisesti jotkut jaksavat halvan alkoholin perässä ajaa Latviaan saakka, vähän vaikeaa sitä on kyllä ymmärtää. 

Kun vihdoin pääsimme perille Riikaan, oli aika löytää varaamamme hotelli. Valitsimme Tallink Hotel Rigan, joka oli hyvällä paikalla ja tähtiä taisi olla 4,5. Olin varannut superior-huoneen, koska hintataso on aika alhainen tuolla yleensäkin. Mukava yllätys oli kuitenkin, kun meidät korotettiin sviittiin. Otin aika vähän kuvia huoneesta, mutta tuosta näkee vähän olohuonetta. Lisäksi diiliin kuului aamusauna ja itse viihdyin varsinkin poreammeessa ennen aamupalaa. 

Mutta palataanpa vähän itse kaupunkiin. Meillä oli siis melko rajallisesti aikaa, joten pyörimme lähinnä vanhassa kaupungissa ja kiertelimme aika umpimähkään katuja ristiin rastiin. Tuli siinä tietysti vähän vaatekaupoissa luuhattua ja pari Leffe-olutta nautiskeltua lämmitetyllä terassilla. On kyllä hauska huomata, miten nopeasti Suomestakin pääsee ihan muihin maisemiin lomapäiviä käyttämättäkin. Riika kaiken kaikkiaan on todella kaunis kaupunki, ja ymmärrän kyllä että sitä kutsutaan joskus Pohjolan Pariisiksi. 

Illan päätimme viettää synttäreitäni juhlien ja lähdimme syömään. Emme olleet tehneet varauksia, mutta löysimme erään todella viihtyisän paikan ja valitsin tottakai simpukat. Alkuun tilasimme juustolajitelman ja alkudrinkit. Tuli kyllä vähän liiankin hyvin syötyä, mutta kai pieni ähky kuuluu hyviin synttäreihin. 

Seuraava aamu alkoikin sitten tosiaan saunalla ja poreammeella, jonka jälkeen tiedossa oli hulppea aamiainen hotellilla. Olimme jo kotoa käsin googlailleet, että Riikassa on vanha KGB-vankila, joka olisi mielenkiintoista käydä katsastamassa. Varasimme 1,5 tunnin opastetun kierroksen paikassa ja voin kyllä sanoa, että se jäi mieleen. Lopussa alkoi melkein itkettää, miten hirveällä tavalla ihmisiä on kohdeltu. Toki näistä on lukenut ja noiden aikojen kauhut on tiedostanut, mutta paikan päällä käyminen menee kyllä ihan eri tavalla tunteisiin. 

Opas vankilassa oli tosi hyvä ja kertoi tapahtumista elävästi. Hän oli itsekin armeija-aikoinaan Neuvostoliitossa työskennellyt vanginvartijana ja osasi hyvin vastailla kysymyksiin ja kertoi paljon järkyttäviä tarinoita kymmeniä tunteja kestävistä kuulusteluista ja vankien traagisista kohtaloista. Maan alla selleissä seistessämme voimme vain kuvitella, miltä vangeista on mahtanut tuntua, kun he joutuivat seisomaan yötä päivää ahtaissa selleissä, koska tilaa ei ollut edes istua. Ihmiset nukkuivat selkä selkää vasten ja lattia oli monesti veden peitossa. Pääsimme myös käymään keittiössä, jossa oli valmistettu ruokaa lähes olemattomista ja pilaantuneista raaka-aineista. 

Itse vankila oli sijainnut upean vanhan talon kellarissa, eikä ulkoapäin olisi koskaan voinut kuvitella, mitä kauheuksia kellariin kätkeytyi. Todella surullinen paikka, mutta mielestäni on kuitenkin hyvä, että paikka pidetään museokäytössä. Näin tämäkään osa lähihistoriaa ei unohdu tulevilta sukupolvilta.

Kahden aikaan iltapäivällä olikin sitten aika lähteä ajamaan kohti Tallinnaa. Lyhyen lounastauon lisäksi emme oikeastaan ehtineet muita taukoja pitämäänkään ja kotona olimme vasta 23 aikoihin. Vaikka matkaan sisältyi paljon autossa istumista, oli reissu kuitenkin hyvä breikki keskelle arkea ja Riikaan menisin ehdottomasti uudelleenkin. 

Autolla matkustamisessa on sekin hyvä puoli, että synttärikukat saa mukaan kotiin asti!