Tuskin

Ens viikolla on vihdoin ensikäynti polille. Ei enää montaa päivää. Semmonen mun pinnaa nyt kiristää, että menkat alkaa olla pitkästä aikaa taas kerran pari päivää myöhässä. Se on ilkeetä, kun ne on jaksanu tulla ihan ajallaan jo monta kuukautta. Mä en kyllä anna toivon itää, mutta jos ei ala huomiseen mennessä kuulua, niin sit teen kyllä testin. Ihan vaan sanoakseni, et mähän sanoin et ne on vaan myöhässä.

Kohtalon ivaahan se ois, jos nyt kun viimein ois se kauan ootettu poliaika, niin oiskin joku nimeltä mainitsematon ihme tapahtunut.

Mä kun olen ensi kesänä menossa naimisiin, niin oon koittanu virittäytyä tunnelmiin katsomalla Suomen ihanimpia häitä. Siinä kun Anna niin kivasti tiivisti sen, miltä mustakin tuntuu. Että mitään naiivia kuvitelmaa kaikkien toiveiden täyttymisestä ja tulevaisuuden ihanuudesta ei ole, mutta ainakin pystyy luottaa siihen, että toinen pysyy vierellä, tuli sit mitä tahansa (tai ainakin, vaikka ei saataisi lapsia). Siitä mä oon ikuisesti kiitollinen.